161. Nopeat ravipyrähdykset

Heippa! Yritin tuossa eilen hiljalleen palailla takaisin hevosen selkään edes jollakin tavalla ratsastamalla. No, kuten arvata saattaa se homma loppui lyhyeen. Vähän kävin siis selässä ratstastelemassa Violalla ja heti alkuunsa jo huomasin kuinka se alkoi oikeasti testaamaan mua! En tiiä voiko se mukamas päälle viikon aikana olla jo unohtanut millanen oon selässä, sillä se yritti aivan jatkuvasti alussa nostella raville jota ei ole aikaisemmin tehnyt mun kohdalla. No, käveltiin niin kauan pitkin ohjin kunnes Viola suostui menemään mun ehtojeni mukaan rauhallisesti eteenpäin ilman että olisi niin kiirre nostaa raville. Alkukäyntejen jälkeen otin rauhassa vielä pääty-ympyrällä pientä asettamisharjoitusta sisälle päin jotta Violakin alkaisi hoksaamaan idean vielä joku kaunis päivä. Paljon on asettamisetkin hiljalleen alkaneet paraantua alkuajoilta - hyvä tästä vielä tulee! Asetukset menivät ihan ok, sillä jotkut pätkät onnistuivat paremmin mitä sitten toiset.

Asetusten jälkeen alettiin ravailemaan koko kenttää muutaman kierroksen ympäri. Viola lähti pelleillen kaasuttelemaan joissain kohdissa hirveää vauhtia eteenpäin jolloinka sitten siirryin jälleen ympyrälle tekemään vaihteeksi hieman siirtymiä saadakseni Violan kuulolle ja hereille omasta transsistaan. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin muutaman hyvän ja tasaisen siirtymän alle, jolloin pystyimme ilomielin vaihtamaan suuntaan ja yrittämää samaa. Vasempaan kierrokseen homma meni huomattavasti helpommin ja nopeammin, ennenkaikkea vähemmin kiukutteluin. Mun sormi ei kuitenkaan antanut lopulta enään periksi vaan siihen kävi tykyttämään ihan tosi kovin, jotenka suosiolla alettiin ravailemaan reippaasti muutama kierros kentää ympäri pitkin ohjin ennen loppukäyntejä.

Epätoivoisesta ratsastusyrityksestä huolimatta hyvin fiilikisin tulin alas selästä. Mä tiiän kuitenkin että Viola saa jatkuvasti tarvittaessaan liikutusta mun "avustajiltani" ja oon siit niin ilonen! Kyllähän siellä nyt kiva on selässä aina välillä käydä, mutta ratsastaminen ilman yhtä sormea on kuitenkin aika vaikeaa jos nyt yhtään edes haluaa yrittää siellä jotain hyödyllistä tehdä. Ehkä kuitenkin mun vaan pitäisi jotenkin yrittää malttaa olla ihan kunnon aikaa pois sieltä selästä että saisin tän sormen nyt kuntoon ja pääsisin sitten taas huoletta takaisin treenaamaan tuttuun tapaan.

Mulla alkaa nyt tämän viikon perjantaina ripari joka kestää tasan viikon, eli ne normaalit 7 päivää. Sen aikaan blogiin ei ole tulossa postauksia tuttuun tapaan eikä edes harvemmin, ellen sitten keksi joitakin postauksia mitä laittaa ajastukselle tai julkaista kännykällä myöhemmin. Varoittelin jo nyt vähäsen tulevaa, sillä en nyt osaa juurikaan sanoa onko postausta enään tulossa ennen mun leirin alkua! Joka tapauksessa jos ei ole, näkyillään sitten ensi viikon puolella!

Ja niin, kuvaajana oli mun kaveri Julia, kiitos siis hänelle kuvista vaikka oonki aika myrtsin näköinen niissä :D 

160. Kansalliset koulukisat

Sunnuntai-iltana suunnattiin Marian kanssa Lappeenrannan raviradalle katsomaan hetkeksi aikaa kouluratsastuksen kansallisia kilpailuja jotka EKR järjesti. Meidän piti oikeasti lähteä jo aamusta paikan päälle, mutta yllätys yllätys Maria nukkui taas päivään asti ja lähdettiin vasta illan suussa katsomaan viimeisiä luokkia. Mä en pahemmin koskaan oo ollut katsomassa kunnolla kouluratsastusta lukuunottamatta kun olin pienempi, mutta kerta se nyt oli ensimmäinenkin. Mun makuun ehkä turhan hidastempoista ottaen huomioon suoritusten välit, mutta itse suorituksen aikana katsominen oli kyllä ihan kivaa. Istuttiin heti alkuunsa jo hieman huonoille paikoille kieltämättä. Kentän laidalla oli tasan kaksi katsomoa ja kummastakaan ei tainnut koko kenttää nähdä, lukuunottamatta ihan yläriviä joka oli täysi molemmilla puolilla. Aidan vieressä kun oli suuri auto niin ei nähty Marian kanssa kuin tuomaripääty ja hieman toisestakin päädystä, mutta kentästä noin 1/3 osa peittyi auton taakse. Harmi se kyllä oli, mutta nähtiinpä ainakin jotakin!

Kuvaamisen osalta paikka oli kutakuinkin ihan menevä. Valo tuli hyvin oikeasta suunnasta ja sellainen ilta-auringon valo on ainakin mun mielestä helpoin kuvata. Miinusta näissäkin kuvissa on tuo tausta joka oli täynnä kaikkea turhaa ja ylimääräistä tavaraa joka pistää aika ikävästi omaan silmääni. Kuvistakin kyllä saattaa huomata sen, etten yhtään osaa samaistua kouluratsastajiin ja valita mitään parhaita mahdollisia kuvia. Nämäkin oon valinnut pääasiassa niin että mielyttävät edes vähän omaa silmääni - en sitten tiedä miten on oikeiden kouluratsastajien laita!

Kuvat on otettu pääasiassa kameran määrittämillä asetuksilla, f/6.3, 1/400 ja ISO100-200

Suosikkikuvanne?

Videopostaus- ehdotuksia saa laitella kommentteihin!

159. Voi tätä ylpeyden määrää!

Vähän meni överiks tää mun kuvien muokkaaminen taas! :DDd

Heippa! Ajattelin tulla nyt kertoilemaan teille kuulumisia kuluneelta ajalta hieman, vaikka montaa päiväähän tässä ei ookkaan kerennyt menemään viime postauksesta. No, anyway Viola on ollut aika normaali viimeaikoina ja ilmeisestikkin mennyt myös hyvin. Mä oon edelleen malttanut pysyä sormeni kanssa suosiolla maan tasalla ja aika usein myös kameran takana näpsimässä hieman kuvia menosta. Viola on päässyt juoksemaan irtona, hyppäämään hieman ja muiden uusien ratsastajien alle. Uusiin ratsastajiinkaan ei Viola ole sen kummemmin reagoinut vaan mennyt miten normaalistikkin; hyvin ja varmasti. Pientä oikuttelua tietenkin on ollut ihan vain testauksen muodossa, mutta tähän mennessä ei kukaan ole vielä kerennyt tippumaan selästä ainakaan kokonaan alas ja ihan hyvä niin!

Seuraava projekti olisi kai etsiä hieman leveämpi satula! Toi tän hetkinen ostettiinkin vain niinsanotuksi projektisatulaksi siksi aikaan että saatiin hieman lihasta ja massaa tulemaan. Nythän se on alkanut jo jäämään tietenkin liian kapeaksi - järkikin sen sanoo. Seuraavana siis lähdetään etsimään astetta leveämpää satulaa, jotta saadaan nyt sitten sopivan kokoinen ja treenikin tuntuu varmasti mukavammalle niin hevosesta kuin ratsastajastakin kaikin puolin. Kuolaimiakin saadaan erilaisia taas kokeiluun "suhteiden" kautta niin pääsee etsimään taas jos löytyisikin vielä tuota tämänhetkistä parempi kuolain taas. Ollaan kokeiltu kuolaimia melko laidasta-laitaan ihan rohkeasti jotta se yksi sopiva sattuisi kohdilleen mihin Violakin tykästyisi kunnolla. Tähän mennessä se on mennyt hyvin nimittäin varsinkin tuolla kolmipalalla! Kuolaimettomilla meidän meno on ollut ihan täysin järkyttävää, jotenka sitä lykätään vielä suosiolla hieman pidemmälle... Mutta eiköhän sitäkin taas kokeilla joka tapauksessa myöhemmin.

Ja en vieläkään tainnut keretä höpöttämään tästä päivästä ja siitä miksi oon nyt niin ylpeä (jälleen kerran) hepasta? Siis tosiaan, mun äiti on tuonut töistään työpaikkansa asukkaita aina tallille moikkaamaan Violaa joka tietenkin on heille aina todella iso juttu nähdä hevonen. Mun äitihän on siis töissä vammaiskodissa (voisko sitä sellain sanoa?) ja pitää siellä päivätoimintaa asukkaille. Tänään oli toinen kerta kun sieltä tuli porukkaa katsomaan ja Viola käyttäytyi NIIIN tajuttoman nätisti jälleen!! Pyörätuolin kanssa pystyi tulemaan helposti melko lähelle tervehtimään ja syöttämään ruohoa/heinää kädestä ilman mitään huolta siitä että Viola säikähtäisi. Muutama kävi jopa harjaamassa ihan Violaa ketkä jaloillaan vain kestivät ja Viola ei sanonut mitään. Oli tosi kiva tälläinen taas kun huomasi kuinka iso juttu asukkaille oli nähdä hevonen ihan lähietäisyydeltä ja päästä koskemaan siihen oikeasti. Kentällä päästin Violan juoksemaan irtona ja kentän laidalta kuului vain kehuja kuinka hienon näkönen se oli kun juoksi siellä sitä mun silmään järkyttävänkamalaakiitoravuriravia, mutta mitä siihen mitään sanomaan. Violakin nautti ihan täysillä päästessään esiintymään pienelle yleisölle ja täten antoi myös peräpään kerran hieman lennellä kehujen lomassa! Jälleen kerran sain siis olla taas todella ylpeä Violasta miten fiksu heppa se onkaan <3

158. Sormi paketissa

Moi! Nyt taas palasin elävien kirjoihin tän blogin kanssa. Postauksia ei taaskaan oo tullut vähään aikaan syynä se, että tallillakaan ei sen kummemmin oo taas tultu käytyä kun pikkusisko on siellä ravannut mun puolesta. Keskiviikon tippumisen seurauksena mun oikeen käden nimetön murtui tai oikeastaankin siihen tuli hiusmurtuma. Se estää mua oikeastaankin ratsastamatta kunnolla kokonaan. Oon nyt kumminkin saanut onneksi värvättyä porukkaa liikuttamaan Violaa mun puolesta selästä käsin muutaman kerran viikossa jottei liikkuminen muuttuisi ihan täysin. Kyllähän mä siellä selässä voin tän sormenkin kanssa olla ihan hyvin, mutta eri juttu onkin mitä siellä oikein voin tehdä! 

Tänään Maria sai kunnian mennä Violalla kentällä omatoimisesti ja ihan hyvin se menikin. Musta itsestänikin oli tosi kiva välillä olla itse kameran takana näpsimässä kuvia ja muutenkin katsomassa kunnolla miten Viola pääasiassa liikkuu - tai miltä se näyttää. Muutamia kuvia sainkin kunnolla näpsittyä molemmista tosi paljon! Huomiseksikin on ratsastaja saatu jo hankittua jolloin pääsee heppa taas kunnolla liikkumaan ja Tiistaina olisi näillä näkymin vuorossa ehkä maastakäsittelyä tai sitten ihan vain kävelylenkki maastossa mun rajojeni mukaan.

Loppukäynneillä kävin itse sitten vähän chillaamassa siellä selässä (ah mitkä vaatteet!!) ja napattiin vielä muutama kuva hepasta kun Maria ihan ihan loppuun menikin omasta tahdostaan vielä ilman satulaa. Kaiken kaikkiaan tosi kiva ilta olikin tallilla vaikka oma rooli olikin ehkä vähän outo mulle! Yritän nyt tässä taas saada aikaiseksi joitakin postauksia kun kuvista tuskin ja ilmoitan jo nyt että kunnon ratsastuspostauksia tuskin on hetkeen tulossa. ;)

157. Hiekkaa maistellen

Heippa taas! Kaks päivää onkin ollut taas hiljaista blogin puolella ja nyt syynä ei ole niinkään materiaalin puuttuminen tai mikään muukaan; ennemminkin kiire! Maanantaina Maria kävi vuokraamassa Violaa ja ratsasteli jonkin aikaa kentällä ja mun silmään meno näytti tosi hyvälle taas pitkästä aikaa. Tiistaina Violalla oli rennompi päivä ja käytiin Veeran kanssa taluttelemassa heppaa jonkin aikaa ulkona jotta se nyt edes vähän liikkuisi vapaapäivänäkin. Oon jättänyt siltä taas kokonaan pois ne täysin vapaat, nimittäin paremmaksi oon nähnyt että myös vapaapäivänä jos suinkin on mahdollista kävelyttäminenkin on ihan ok. Eipä ainakaan energiaa pääse pakkautumaan päähän, vaikka Viola uskoakseni on viimeinen hevonen kenellä energia nyt pääsee edes pakkautumaan... :D Ja tosiaan vapaapäivä osuikin juuri kohdilleen kun kotiuduttiin eilen illalla myöhään myös uuden koiravauvan kanssa!

Asiasta toiseen - ratsuttaja. Oon tosi pitkän aikaa miettinyt oman pääni sisällä ja googlen avustuksella ratsuttajaa käymään Violalla. Äiti löysi sellaisen (työkaveri) jolla on kokemusta juurikin lämminveristen "ratsukoulutuksesta" ja sen myötä tarjoutuikin sitten avuksi! Tää helpottaa tosi, tosi paljon mun omaa takkaa ja paineita sen laukan ylläpidon kanssa, mutta onneksi apu on nyt lähellä ja saan apua laukan oikein opettamisen kanssa.

Ja otsikko viittaakin tän päivän tapahtumiin. Te voitte varmaankin arvata jo mitä tapahtuikaan! Meillä siis oli hyppypäivä kuten suunnitelmissa olikin ja jo aikaisin aamusta suuntasin kaverin kanssa tallille. Viola haettiin sisälle ja laitettiin kuntoon ja uskokaa tai älkää - mulla oli ihan kunnon varustus päällä!! Ei kyllä nyt yhtään kaduta että laitoin päälle kaiken mitä vaan löysinkään. Kentällä verkkailin Violan ensin käynnissä ja sitten ravissa ja tultiin toisella sivulla olevia puomeja muutama kerta molemmissa askellajeissa. Alkuun Viola epäröi hieman puomien ylimenemistä mutta onneksi seuraava kerta onnistuikin jo heti alkuunsa huomattavasti paremmin ja sukkelammin. Lähdettiin sitten tulemaan pientä verkkaestettä toisessa sivussa joka oli matala pysty ja menisi ehkä kavaletistakin. Se onnistui tosi hyvin ja mulla itselläni oli taas totuttelemista selässä Violan menoon, mutta alkoi mullakin homma sujumaan. Kun verkkaeste alkoi sujumaan ihan hyvin korotettiin se pieneksi pystyksi jota tultiin ongelmitta ensin vasemmasta kierroksesta. Vähän jäin yllättävissä pompuissa jälkeen ensimmäisillä hypyillä, mutta homma muuttui munkin osalta niin paljon paremmaksi viimeisten hyppyjen aikana. Oikeasta kierroksesta sitten tulikin se kielto: Viola kielsi, hyppäsi sivuun, teki pienen pukin, ravisteli päätä ja mä lensin sieltä sitten alas. Eihän siinä muuten mitään, mutta mulle selkään meneminen olikin sitten jo ihan mahdottomuus. Varmaankin kymmenen minuutin ajan makasin hiekalla valittaen häntäluuta jonka kipu oli ihan tajuttoman kova sillä hetkellä, mutta omin jaloin kykenin kyllä lopulta nousemaan ylös. Tässä vaiheessa tuli sellainen halleluja tunne kun turvaliivin olin päälle laittanut, sillä muuten olisi voinut myös selkä tärähtää ikävästi! Loppuravit Viola sai liinan päästä kun olin kykemätön nousemaan takaisin selkään. Häntäluun lisäksi myös mun sormi turposi ja on vielä tälläkin hetkellä aika ilkeän kipeä... 

Toi ensimmäinen kuva oli ehkä ainut julkaisukelvollinen kuva vaikka mä könötän tuolla aika kauheesti turvaliivin takia! Ja toi kollaasi havainnolistakoot teille mun tippumisen kaavan vaikka kuvaus loppuikin tuohon, sillä kuvaaja taisi säikähtää mun maahan mätkähtämistä enemmän mitä mä itse selässä.

Muutin muuten hieman blogin ulkoasua taas näin alustavasti, mutta edelleen etsiskelen muutamia koodeja joita haluaisin tänne vielä laittaa mielelläni siistittämään kokonaisuutta... Taustan vaihtoakin harkitsen edelleen vakavasti, tuo nyt vain on väliaikainen ja etsiskelen edelleen jotakin taustaa tähän. Nyt jään tänne hoitelemaan näitä mun "vammoja" ja yritän saada Veeran huomenna ratsastamaan kun itse tuskin kykenen siihen hommaan näillä näkymin.

Millaisia videopostauksia haluaisitte katsoa? Ideoita saa nyt kommentoida!

156. Ei kun ravia kiitos

Moikka! Ihan tasan eivät käy onnen lahjat - vai miten se menikään? Viola siis tänään sai mun hermot koetukselle (joskus oon tosi lyhytpinnanen ihminen...) ja niin edespäin. Ja joo, nyt taas oon ollut ahkera bloggaaja ja ennen kaikkea tunnollinen kun oon jaksanut kirjoitella muutaman päivän putkeen ja uusia kuviakin kun on tullut aina tarpeeksi paljon. Sen kuitenkin voin sanoa että huomiselta ei varmaankaan ole postausta tulossa eikä myöskään Tiistailta joilloin lähdetään hakemaan pääkaupunkiseudulta koiranpentu kotiin ja siellä meneekin lähes koko iltapäivä ja ilta!

Ratsastaessa oltiin tänään tosiaan ihan vastakohdat Violan kanssa. Itse olin ihan uupunut jo heti ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja Viola jälleen silloin vasta alkoi pääsemään vauhtiin ja heräilemään ja maa jalkojen alla alkoikin uhkailevasti polttamaan. Mä en ois millään jaksanut keskittyä asioihin kunnolla vaikka sille tarve olikin. Myös ötökät oli kiusaamassa jatkuvasti ja mäkin näin ensimmäiset paarmat koko kesän aikana! Käynnissä tehtiin keskihalkaisijalla hieman väistöjä käynnissä jotka sujuivat osa kohtalaisen hyvin, joissakin mentiin vain lapa edeltä ja joissakin käveltiin suoraa eteenpäin. Tein myös juurikin suuren ötökkämäärän vuoksi ravijuttuja melko paljon joka taisi Violan osalta mennä ihan vain hirveäksi kaahailuksi vaikka harjoitusravin aikana sekin alkoi hieman miettimään mihin asettaa jalka, pitäisikö selkää ehkä käyttää enemmän ja niin edespäin... Pääty-ympyrällä yritettiin myös laukannostoja jälleen kerran ja nekin jäivät täysin samaan pisteeseen mitä aikaisemmin; nosto onnistui, mutta heti sen jälkeen kiitoravi olikin ajankohtainen juttu. Ollaan siis jumitettu melko pitkän aikaa tässä samassa kohdassa. Viola nostaa laukan mutta alkaa sitten epäröimään ja tyytyy vain juoksemaan ravissa nopeammin eteenpäin ja sen jälkeen hommana onkin rauhoittuminen... No, ehkä aika ja toistot auttavat asiaan!

Tänään ajattelin vielä illasta lähteä napsimaan kuvia hepoista laitumella ilta-auringossa... Niistä kuvista saatan myöhemmin julkaista jonkinlaista kuvapostausta ja uutta ulkoasuakin oon yrittänyt miettiä oikein kunnolla - ainakin banneria! Tän hetkisestä kun en yhtään itse tykkää niin haluan vain päästä vaihtamaan sen mahdollisimman nopeasti kunhan ensin keksin millaisen haluaisin... Palaillaan taas! :)

155. Blaablaa talleilua

Heippa! Oijoi taas näiden kuvien laatu ei tosiaankaan ole kehuttavasta päästä, oikeastaankaan tämä "kuvavarasto" ei juuri tällä hetkellä tän aamun jälkeen ollutkaan niin laaja mitä osasin kuvitella ratsastuksen osalta! Pikkusisko oli mukana kuvaamassa (ja ratsastamassa) ja opetteli käyttämään uutta kameraansa jona takia kuvat olivat osa heilahtaneita kun opetteli säätelemään asetuksia ja muita, osasta taas puuttui mun pää kokonaan. Joka tapauksessa halusin nyt välttämättä tunkasta tähän postaukseen edes muutaman kuvan tältä päivältä piristämään muuten tylsää ja ankeaa tekstiä jota nyt tuleekin hieman normaaliakin helpommin, ihme ja kumma... Ja tosiaan kuvista saattaa huomata ehkä mun taitavan kengät-vaihtuu-taikatempun! :D Housuistakin sen verran että ostettiin ne siis about reilu viikko sitten Hööksillä kun käytiin katsomassa meidän tulevaa koiranpentua ja noi on ihan mahtavat! Ne istuu mun jalkaan just sopivasti ja tykkään nistä ihan älyttömän paljon. Mun ehdoton uus rakkaus. <3

Tänään mentiin siis samalla periaatteella mitä muutama päivä aikaisemminkin; mä menin ensin Violalla jonkin aikaa jonka jälkeen mun pikkusisko Veera hyppäs selkään vuorostaan. Alkuun kun menin Violalla se oli aika tahmea ja sain oikeesti tehdä töitä sen eteen että koko elukka liikkuisi edes hieman eteenpäin, sillä selvästikkin paikallaan seisominen houkuttelin niiin paljon työskentelyä enemmän. Eilisen rankemman irtohypytyksen jälkeen tehtiikin ihan vain rentoa treeniä, eli ravissa ja käynnissä hieman taivutteluita, ympyröitä ja paljon suunnanmuutoksia. En vaatinut paljoakaan Violalta tänään, mutta se oli oikeastaankin tosi kiva. Alun herättelyn jälkeen se olikin jo huomattavasti reippaampi ja helpompi saada ratsastettua eteenpäin ja rentoutuikin tosi nopeasti. Muutamat laukannostot yritettiin ympyrällä ja muutaman askeleen laukka onnistuikin, toisin siitä nyt materiaalia ei harmi tullut kun loppui Veeran kamerasta harmillisesti akku kesken kaiken! Nekin siis onnistuivat paremmin mitä edes osasin ajatella jälleen kerran. Sen jälkeen tulikin se tuttu ongelma rauhoittumisen suhteen, sillä Viola olisi ilmeisestikkin halunnut vain jatkaa reippaasti eteenpäin kulkemista eikä käynti ollut sille yhtään tuttu askellaji enään niiden laukannostojen jälkeen... Hetken päästä sain hepan kuitenkin ymmärtämään mitä siltä pyysin ja käyntikin alkoi käymään päinsä. 

Veera siis hyppäsi selkään mun jälkeen ja teetin tällä ratsukolla sitten muutaman ihan yksinkertaisen tehtävän ja kaikki menivät oikeastaankin juuri kuten oli tarkoituskin. Muutamia hallintaan vaikuttavia tehtäviä: ympyrällä käynti-ravi siirtymisiä eri tavoin, pysähdyksiä ym. Myös yksi kasitehtäväkin tuli tehtyä, mutta näistä en nyt sen enempää jaksa alkaa selittelemään... Violakaan ei muuten jaksanut vaivautua testailemaan Veeraa enään samalla tavalla mitä viimekerralla, jotenka hekin saivat loppujen lopuksi lopetettua siis oikein hyvään suoritukseen. Kaiken kaikkiaan meni siis hyvin! Ja huomenna yritetään taas vaihteeksi hieman laukannostoja, palaillaan siis. :)

154. Irtohypytystä aamulla

Näin heti alkuunsa antakaa anteeksi kuvien heilahtaneisuudet, sillä kamera ei nähtävästi kerennytkään ihan Violan vauhdin mukana nappaamaan hyvälaatuisia kuvia kun yritin siinä samalla olla hieman tienä... Sainpa kuitenkin jotakin kuvia aikaiseksi napattua. Ilmakaan kun ei oikein ollut parhaasta mahdollisesta päästä kun välillä oli oikein hämärää ja välillä saattoi aurinko jostakin välistä paistaa.

Aamulla olin tallilla siis jo ennen puolta kymmentä. Käytiin ensin hakemassa heppa ja laitettiin kuntoon ja kentällä lämmittelynä oli hieman liinatyöskentelyä jotta Viola kulkisi alkuunsa ihan rauhassa lämmitellen. Maria rakenteli sitten tuollaisen pystyn teineen kentän toiselle sivulle. Viola pääsi sitten ensin itse irtona juoksemaan jonka jälkeen lähdettiin johdattamaan sitä pienelle pystylle jonka menikin loppujen lopuksi ihan hyvin vaikkakin hieman ehkä jännittäen. Muutaman hypyn jälkeen kuitenkin jännitys oli ihan tipotiessään ja Viola lähti hyppäämään ihan ilman mitään ylimääräisiä johdatuksia - täysin omasta tahdostaan siis! Pikku hiljaa nosteltiin myös estettä ja ilman ylimääräistä epäröintiä viola hyppi yli kuin vanha tekijä. Korkeimmillaan pysty taisi olla jotakin 80cm luokkaa ja hyvällä ilmavaralla sekin meni kuitenkin. Pudotuksia taisi tulla noin kaksi kappaletta ja ohituksiakin vain saman verran (napattiin tie yhdessä välissä pois!) mutta koko prosessi menikin paremmin mitä edes osasin odottaa. :D

153. Super Viola

Vauvau, moikka kaikille! Nyt saatte taas vaihteeksi jonkinlaista ratsastuspostausta tai kuulumispostausta kummin sitä nyt voisikaan sanoa vaihteeksi noiden erikoispostausten tilalle. Tämänkin postauksen mahdollisti vielä paremmin uudet kuvat joita viimeinkin sain haltuuni saatuani pakotettua pikkusiskon mukaan ensin kuvaamaan mun ratsastusta ja lopulta sain sen selkääkin menemään!

Tänään itse selässä ollessani tein hetken aikaa käyntijuttuja ja jo heti alkuunsa Viola tuntui tosi mukavalta selässä. Se liikkui omalla moottorilla pääasiassa miltein koko ajan ja oli muutenkin halukas yhteistyöhön vaikka asiaa jännitinkin kieltämättä selkään mennessä, sillä Viola on viimeaikoina ollut aika yhteistyöhaluton ja muutenkin vähän sellainen oikukas tapaus. Onneksi ne pelot jäivät kuitenkin ihan turhiksi! Käyntijuttujen jälkeen ravailin hetken ympyröitä ja temmonvaihteluita tehden kentää ympäri vaihdellen välillä suuntaa jonka jälkeen tein ympyröitä ja suoria pätkiä harjoitusravissa lisäillen ja kooten Violaa. Itseasiassa vaikka sen itse sanoinkin se meni mun mielestä tosi hyvin molempien osalta! Mä jopa kestin siellä selässä pahemmin pomppimatta tällä kertaa ja siitä oonkin ihan älyttömän tyytyväinen. Pikku hiljaa alkaa taas sujumaan tää meidän yhteistyökin.

Suunnitelmissa olisi nyt huomenna joko maastoilla tai vähän tuuppailla taas kentällä ja tuskin saan kuvaajaakaan mukaan, mutta jos nyt satun saamaan niin lupaan postausta! Perjantaina taas ajattelin lähteä jo ajoissa aamulla tallille kaverin kanssa. Rakennetaan kentälle kunnon tiet ja esteet ja irtohypytetään Violaa taas pitkästä aikaan oikein kunnolla. ;) Siis Perjantaina viimeistään tulossa sitten postausta hyvän sään suosiessa parempien kuvienkin kanssa. Joka tapauksessa palaillaan taas pian!