177. Hengissä ollaan kuulumisien kera

Heipparallaa! Tää blogin päivitteleminen on päässyt vähän jäämään taas (hupsista) mutta nyt yritän ryhdistäytyä. Huomenna mulla alkaa tet ja meen eskariin kahdeksi viikoksi ja pääsen päivittäin kolmelta eikä mulle kotiin jää mitään hommaa juurikaan, jotenka saan värvättyä aikaa blogille niin paljon enemmän taas. Kuviakaan kun ei nyt ole tullut taas paljoa, minkä takia on ollut hieman hiljaista...

Meillä hevosia on alettu nyt ottamaan sisälle yöksi jolloin ne ovat päivät yhä laitumella. Viola sai kaksi uutta laidunkaveria edellisen lähdettyä muualle: shetlanninponi Kerttu ja suokkitamma Annikki. Tammoilla on tuntunut menevän kivasti kolmestaan isolla laitumella syödessä, hahah! Sain myös Violan siirrettyä uuteen karsinaan edellisen ollessa aina talvella märkä, jotenka sekin on nyt huomattavasti parempi juttu. Tänään kävin aamulla hoitamassa aamutallin ja oli muuten tosi sumuista! En oo aikasemmin edes tajunnut vaikka kuulemman monina aamuina sumua on ollut tosi paljon...

Viola on vaihteeksi päässyt kevyemmällä liikunnalla. Ollaan nyt maastoiltu tosi paljon ja tehty myös maastakäsin työskentelyä erilaisesti. Välillä on tultu irtojuoksutettua, ollaan tehty kunnioittamiseen liittyviä harjotteita ja muuten vain pidetty hauskaa ja nautittu elämästä. Muutamia kertoja oon itse ratsastanut myös kentällä jottei kaikki ihan pääsisi unohtumaan Violan pienestä mielestä. :D

No mutta, nyt olisi tarkoitus siis ensi viikolla alkaa taas vähän työskentelemään uudella otteella. Mitä muutaman kerran oon Violalla ratsatsanut niin oon saanut huomata että tää rennompi jakso on tehnyt vaan hyvää, sillä tammapa jaksaa keskittyä ihan uudella motivaatiolla tekemiseen taas kentälläkin, jos mun kyljen tilanne nyt yhtään antaa tässä periksi! Tässä nyt oli pikaiset kuulumiset ihan vain että pääsin ilmoittelemaan olevani hengissä yhä vaikka ei täällä ole näkynytkään, palaillaan toivottavasti pian!

176. Paljon kuvia tallilta

Oho, oho! Innostuttii tänää tallilla kuvailemaan ihan kunnolla ja mun kameran muistikortti on ihan täynnä näitä kaikkia kuvia, joista nyt osan siis teille pääsin esittelemään. Mun mielestä varsinkin kuvat 3 & 6 onnistuivat ihan tosi hyvin, mitäs mieltä te ootte?

175. Teknisesti oikein, tuntui selästä käsin huonolle

Tänään mulla siis nyt oli taas 12 aikaan se Marikan tunti kuten myös viimeviikollakin, mutta tällä kertaa sain myös kuvaajan mukaan näpsimään kuvia ja videota meidän menosta - iso kiitos kuuluupi siis Jasmille! <3 

Eli kun oltiin kävelty pitkin ohjin jonkun aikaa alettiin työstämään käyntiä heti pääty-ympyrällä. Lähemmäksi aitaa laitettiin kaksi pomia "kiintopisteiksi" jotta osaisin ratsastaa pääty-ympyrän ja voltit aina loppuun asti huolella, sillä noin viimenen viideosa ympyrästä aika usein jää ratsastamatta ja Viola heittää peräpäänsä nopeasti perässä. Ympyrällä työstäessä Viola tuntui tosi reippaalta ja sählältä eikä millään meinannut hyväksyä tuntumaa suuhun saati pohjeapuja joiden kanssa yritin pitää sen ympyrällä kun asettelin samaan aikaan ohjeiden mukaisesti ulos. Tätä jatui ihan koko aika vasempaan kierrokseen mentäessä ja yritin rauhoittaa istunnalla ja ronskeilla puolipidätteillä joista on usein tosi paljon apua. Silloin Marikalta tuli ensimmäinen kommentti siitä että teknisesti pätkiä onnistui ihan tosi hyvin ja sain Violan ratsastettua niin että se toi ulkolapaansa hieman alle eikä puskenut ihan lapa edeltä menemään. Toisin, selästä meno tuntui ihan kauhelle ja kuvittelin ihan koko ajan ettei se varmasti hyvälle näyttänytkään; väärässä taisin kuitenkin olla.
Oikeaan kierrokseen tehtävä oli kutakuinkin hieman helpompi vaikka Viola jännitti ihan hirveesti ja muutenkin puski ihan pohjetta vastaan. Hermohan siinä meinasi mennä (joo, ei olisi ihan kannattavaa) mutta kuitenkin sain sitä hieman rauhoittumaan tähän kierrokseen ja jälleen muutama pätkä onnistuikin ihan ok.

Samaa tehtävää jatkettiin hetki ravissa. Ensimmäisessä nostossa Viola kerkesi jännittymään ihan hurjan paljon ja lähtikin ravaamaan sen jälkeen pää kolmantena jalkana eteenpäin ja keskittyminenkin oli tipotiessään. Yritin raskaalla kevennyksellä ja aktiivisilla pidätteillä rauhoittaa tammaa ja pyysin sitä palaamaan tällä tavoin treenin pariin. Vaihdettiin vielä kerran suunta vasempaan kierrokseen ja muutaman ok ympyrän jälkeen alettiin suoraan työstämään meille hankalaa kolmikaarista kiemurauraa.

Hankaluuksia tuotti kaarteet oikeaan suuntaan. Ne oli ihan tosi vaikea saada ratsastettua tarpeeksi isoksi ja laajoiksi sillä Viola puski ihan hirveästi pohjetta vastaan eikä kuunnellut myöskään ohja-apuja. Mitä siinä tilanteessa sitten enään tehdäänkään? Vasempaan suuntaan menneet kaaret onnistuivat taas sitten ihan hyvin ja sain Violaa vähän taipumaankin siihen, mutta se oikea kierros oli niin hankala. Välillä keskeytettiin itse kaaren ratsastus ja tehtiin väliin muutama pienempi voltti jotta se taipuminen ja asettuminen onnistuisivat ja yksi - tasan yksi kaari onnistui silloin kun mulla oli jo melkein itku silmässä!

Viimeisenä tehtävänä siirryttiin keskiympyrälle ja siinä yritin saada ulkoapuja paremmin läpi. Niin reippaita pidätteitä sai tehdä että hevonen siirtyi melkein käyntiin jonka jälkeen myötäys. Samalla piti taivutella hieman ulos ja sisään vuorollaan ja nimenomaan ulkoavut tuli saada hvyin läpi. Kumpaakin suuntaan tää oli tosi haastavaa ja yhä tuntui ihan kammottavalle, mutta Marikan suunnalta tuli sitten taas kehua onnistuneista pätkistä.

Mulle jäi tunnista kaiken kaikkiaan tosi ristiriitainen fiilis. Selästä kun Viola tuntui koko tunnin ihan järkyttävälle ja sählälle ja myös jännittyneelle, mutta kuulemman se näytti liikkuvan tosi hyvin. En sitten tiiä mikä meni vikaan mun osalta ja vähän harmi sinänsä kun tällänen fiilis pääsi jäämään. Ehkä ensi kerralla sitten parempi.

Tän lisäksi mulle iski tänään nyt ihan kunnolla jonkinasteinen kilpailukuume. Mun tekisi niin kovin mieli päästä kisaamaan ihan kunnolla jollakin hevosella taas. Kai tää nyt sitten iski kun tuli katotuksi niin palon niitä MM-kisoja ja sen lisäksi kesälläkin kävin muutamat kisat katsomassa.  Noh, ehkä mä saan tyytymään nää mun kisahalut mahdollisimman nopeasti jollakin tavalla. Ehkä me vaikka ensi kesänä päästäisi Violan kanssa kokeilemaan raviohjelma jossakin kisoissa tai jotain muuta vastaavaa. Tai jos ei kouluratsastusta niin päästäisi vaikka starttaamaan puomi-ristikkoluokka? Noh, se jää nähtäväksi!
Kunhan viel saan pintelipatjat sopivan kokoisiksi aloitan taas varmaan käyttämään pinteleitä ahkerammin (yritys tulee ainakin olemaan kova!) sillä noi suojat tuntuvat keräävän ihan tajuttoman paljon hiekkaa ainakin nyt kun kenttäkin on ihan kuiva! Mulle on kuitenkin jäänyt aikasimmilta kerroilta tosi kiva vaikutelma aina pinteleiden käytöstä niin saa nähdä tuleeko niitä näkymään jatkossa useamminkin Violan jaloissa vaiko ei.

Käytättekö te ratsastessa enemmän suojia vai pinteleitä?

174. Kukkahattutädin matkassa

Omaa tylsyyttäni päätin kirjoitella tälläsen pienen "analyysin" tai juttua meidän heppailijoiden rakkaista kukkahattutädeistä jotka siis ajattelevat meidän parastamme. Älkää ottako tosissanne, kyseessähän oli vain täydessä tylsyydessä kirjoitettu pätkä. ;) Huomenna saatte taas postausta Marikan tunnista ja uutta materiaalia jos kuvaajan saan mukaan!

KUKKAHATTUTÄDIN ELÄMÄÄ OMAN MURUN KANSSA

Kukkahattutäti on usein osaamattomampi ja höperö ratsastaja - usein siis naispuolinen tapaus (okei, jossakin tapauksissa myös miehiä esiintyy, eli tutummin kukkahattusetiä!). Joka asiasta löytyy aina jotain korjattavaa ja kentän laidalla juoruilu muiden "lajitovereiden" kanssa on ihan hauskaa hommaa. Hevosten pelastaminen on se juttu number one, eikä siedetä katsoa yhtään eläinrääkkäystä johon siis lukeutuvat kuolaimet, sivuohjat ja erityisesti kannukset.

Ruokaa syötetään sadoista purkeista ja mukana on kaikkea mahdollisimman luomua ja muutenkin tarpeellista hevosen hyvälle voinnille. Ratsastaessa taas on pumpuliselle hevoselle hankittuna rungoton satula ettei varmastikkaan selkään satu ja kuolaimet ovat täysin vieras käsite, sillä voihan hevonen vaikka suuttua pienestä tuntumasta suuhun. Pihalle laitetaan niinkin paksu takki päälle kuin suinkin mahdollista ettei pienelle murulle varmastikkaan pääse tulemaan vilu.

Kukkahattutäti löytyy usein siis myös kentän laidalta tsiigailemassa lajitovereidensa kanssa muiden menoa. Onko toi huopa nyt oikeasti ihan varmasti kohdillaan? Ai että tolla on ihan hirmusesti rautaakin suussa! Toi ratsastaja on ihan varmasti liian pitkä tolle hepalle, ehkä jopa kaksi milliäkin?! Ehkä pitää mennä ht. - nettiin kertomaan tästä kaikesta...

Toisinaan, mitä me tekisimmekään ilman näitä hevosmaailmaa selvästikkin järjestyksessä pitäviä kukkahattutätejä?

173. Niin kiva talli-ilta!

Ei siis voi muuta sanoa kuin että tää ilta tallilla oli ihan huippu! Mulle jäi tästä illasta kaiken kaikkiaan monien eri asioiden suhteen tosi hyvä fiilis ja tää sai mun motivaatiota tallilla pyörimiseen nähden lisääntymään vielä enemmän ja enemmän ja enemmän. Oli aivan ihanan lämmin päivä nyt näiden syysilmojen jälkeen ja olikin tosi kivaa vaihtelua ja se ehkä oli osasyy miksi viihdyin tallilla pidempää. Seura ei kyllä jäänyt hyvän sään rinnalla täysin kakkoseksi!

Alkuun siis lähdin ihan ajoissa tallille kamera kerrankin mukana ja lähdin kuvaamaan siis mun kaverin Jasmin estetuntia. Sieltä tuli illan ensimmäinen onnistuminen; ainakin osa kuvista onnistui ihan tosi hyvin ja mielytti omaa silmääni. No, sen jälkeen sainkin sitten lisää "tilauksia", eli lisää kuvauskeikkoja mulla on tiedossa vaikka millä mitalla ihan vähän ajan sisään! Tosi kivahan se vaan on varsinkin kun oma kuvausinto syttyi taas.

Siinä välissä oli taas heti sitten yksi tunti ja rauhassa aloin Even ja Jasmin kanssa laittelemaan Violaa kuntoon. Mulle tuli ihan superkivana positiivisena ylltyksenä miten kivasti Viola liikkukaan tänään! Tein ihan vain perus kaksikkoa ja vähän ympyröitä jonka jälkeen laukkoja molempiin suuntiin - monien kannustavien kommenttejen jälkeen nostotkin onnistuivat tosi hyvin! Porukkaa oli laidalla katsomassa aika paljon ja kaikkien suusta kuuluikin vaan positiivista kommenttia menosta. Ihana kuulla tollasta, tuli niin hyvä mieli. :)

Kun kerran ratsastus sujui kaikkineen tosi hyvin niin otettiin sitten hieman loppuraveja. Päätettiin vielä juoksutella Violaa pieni hetki kentällä vapaana ja muutamat laukkaympyrät se jaksoikin molempiin suuntiin mennä jonka jälkeen lähti rauhallista ravia ravailemaan ja tulikin ihan mun tykö kun alkoi energia loppumaan. Ihanahan se vaan oli! 

Ja kiitokset kuvista kuuluu siis Evelle joka vaikeuksista huolimatta oli polttiaisten syötävänä kameran kanssa kuvaamassa, iso kiitos. <3

172. Huonot tavat -haaste

Kuten aika moni siis tietääkin löytyy näitä haasteita aina Voitto Kotiin blogista ja päätin nyt itse tehdä ensimmäisen haasteeni kotona näin kipeänä ollessani... Muutamia juttuja siis listasin tähän alle mitkä omalla kohdallani listaan kuuluvat.

1. Karsinan ovi auki, etköhän sä siellä pysy....

Eli paljon tulee harrastettua sitä että jos vaikka vien ruokia muualle jätän Violan karsinan oven aina auki. Jotenkin mä luotan siihen vaan että se hevonen siellä karsinassa pysyy ainakin kun ärähdän sille edes vähäsen. Okei, tiiän että tää tosiaankin on tosi paha tapa, sillä ainahan se voi tammana varsinkin saada jonkin päähäpistoksen ja lähteä painelemaan jonnekkin oman mielensä mukaan...

2. Yli, ali, ympäri!

Mhm, harrastan useestikkin tosi laiskana ihmisenä oikomista ja kaikkien asioiden helpottamista. Tosi usein siis kuljen esimerkiksi aivan Violan takaa ja joskus sitä tulee myös oikaistua mahankin alta vaikka se on tosi, tosi huono juttu. Tota mahan alta liikkumista oon jo alkanutkin rajoittamaan ihan että sitä en pitkään aikaan ole tehnytkään enään!

3. Kuitaten, WhatsApp addiktoitunut

Alkukäynnit, loppukäynnit, tallin pihassa... Aina siis tälläisissä tilanteissa - okei ei aina - hevosen selässä mulla on tapana juurikin alkaa räpläämään kännykkääni. En tiiä mikä lieneepi sitten syynä että kaikki tärkeät asiat tulee mieleen juuri siinä hevosen selässä! Sitä päivää odotellessa kun kännykkä hajoaa tän seurauksena...

4. Heppa kuin koira vapaana

Lasken tän omalla kohdallani huonoksi tavaksi että mennessä kentälle, tarhaan, laitumelle en useinkaan pidä Violasta millään tavalla kiinni. Annan sen useimmiten siis kävellä naru/ohjat kaulalla siinä lähettyvillä kohti päämääräämme. En sitten tiiä lasketteko te tätä huonoksi tavaksi, mutta mä edelleen luettelen tän siihen listaan omalla kohdallani.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraavaa ratsastuspostausta yritän saada mahdollisesti kuvien kanssa tulemaan loppuviikosta kun tervehdyn kunnolla ja taas pääsen ratsastelemaan. Tän viikon aikana mulla olisi vielä Marikan ja E:n tunnit, jotenka niistä nyt tulee ainakin postausta! Palaillaan siis silloin sitten viimeistään kuulumisien parissa taas. Itse jatkan tässä nyt ratsastuksen katsomista.