195. Hepatonta elämääni

Mitä tallilla tulee juostua milloin missäkin vaatteissa, hiukset vetäistynä slimmiponnarille ja naama meikittömänä oon tallin ulkopuolella, ns. "siviilielämässä" aika erilainen persoonana ja muutenkin. Muutamassa blogissa oon nähnyt tälläisen postauksen ja niiden inspiroimana päätin itsekkin erikoispostauksen muodossa avata teille vähän hepatonta elämääni!
Varoitus! Luvassa kuvia ilman heppoja ja oikeastaan horse-free postaus!!

Jo tuossa alussa mainitsinkin jo olennaisen jutun - ulkonäköasian. Tallille pystyn menemään huoletta oikeastaankin ihan minkä näköisenä tahansa enkä juurikaan aina jaksa alkaa miettimään mitä päälle laittaa ja mitä ei, kuka siitä välittää? Tuttu porukka ja välillä kauraturvat ovat ainoat ketkä pärstän näkevät eikä niiltä ainakaan saa negatiivista kommenttia. Eri juttu on jos joku nyt varta vasten tulee mukaan kuvaamaan, silloin panostan myös omalla kohdalla vähän ulkonäköön kohteliaisuussyistä, samoin tunneilla ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tulikin jo hyvin poikettua aiheesta, mutta muulla ajallani tykkään satunnaisesti panostaa omaan ulkonäkööni. En ehkä vedä hirveitä kerroksia meikkejä naamaan, mutta laitan yleensä vähintääkin kulmat. Pystyn lähtemään kouluun ja keskustaan melko alastomalla naamalla, mutta joinakin päivinä tulee vain fiilis jolloin mielellään panostaa vaatteisiin, hiuksiin ja meikkeihin.

Mitä sitten teen muuna aikana kun en ole koulussa tai tallilla? Oon laiska ihminen, ellen ihan tosi laiska. Useimmiten jäljelle jäänyt vapaa-aika meneekin kotona sängyllä makoillessa koneella, elokuvia ja tv-sarjoja katsoessa, lukiessa kirjoja ja musiikkia kuunnellessa. En sen kummemmin jaksa riekkua illat pitkät kavereiden kanssa ulkona vaikka siihen aukeaisikin mahdollisuus ja sosiaalinen kaikin puolin olen. Mahdollisimman paljon pyrin kuitenkin viettämään aikaa niiden kavereiden kanssa joita en näe tallilla saati koulussakaan, mutta nekin päivät kohdistuvat loppupeleissä useimmiten viikonlopuille. Oon myös ainakin välillä yrittänyt jollain tapaa urheilla vaikka sekin on taitanut rajoittua koirien satunnaiseen ulkoilutukseen...

Pääasiassa mä vietän vapaa-aikani ilman talleilua aika laiskasti ja vain olemalla, tietenkin yrittäen jaksaa välillä raahautua esimerkiksi keskustaan näkemään kavereita. Ja on sitä tullut huomatuksi myös se, että ainakin joidenkin kavereiden kanssa aika menee vain siinä että saatetaan makoilla olohuoneen lattialla katsomassa telkkaria koko ilta... Mutta kai sitä saa välillä ottaa vähän iisimminkin - sillä asenteella on hyvä elää!

194. Lumen täyteinen irtojuoksutus

Tänään oli vuorossa irtojuoksutusta varsinkin kun Viola tuppaa talven pakkasilla olemaan normaaliakin reippaampi ja energisempi. Kentän pohja on myös ihan loistavassa kunnossa varsinkin kun pieni lumikerros on vielä päällä! No, heti ensimmäisenä kävelyjen jälkeen Viola oli taas intoa täynnä kuin ilmapallo ja vetäisikin alkuun kunnon villihevos -vaihteen päälle ja lähti rallittelemaan ympäri kenttää kuin ei olisi lunta koskaan nähnytkään. Alla kuitenkin muutama otos juoksutuksesta, toisin vähän hämäriähän nuo näyttää olevan. Kolmen jälkeen kun tallille vasta ennätin niin hämärää alkoi hiljalleen olemaan, joka taas näkyy kuvissa... Pientä kuvapommia siis luvassa tällä kertaa, enjoy!

Huomenna laitetaan peltovaihde päälle kun Maria tulee ratsastamaan Violalla taas kerran ja mä pääsen sitten pitkästä aikaa kuvailemaan ratsastusta kunnolla kameran taakse! Siitä sitten ehkä postausta, viimeistään Sunnuntaina sitten.

Mikä oli suosikki kuvasi?

193. Hyvän mielen ratsastus

Toinen postaus jälleen, mutta moikka moi! Mun olikin ihan välttämätön pakko (näin valehtelematta) päästä kirjottelemaan tänne hyväntuulisena pikkusen jotakin, koska en muista millon viimeeks Viola on liikkunut ratsastaessa niin hyvin kuin tänään! Vai onkohan se edes koskaan liikkunut samalla tavalla edes? Palataan siihen asiaan kuitenkin myös. Postauksessa on muutama kuva uudenvuoden aatolta ja muutama, vähän hämärässä näpsitty ratsastuskuva tämän päivän treenistä kentällä.

Se on kieltämättä ihan huippua, että meidän tallilla on niin hyvä kenttä. Oon varmaan monet kerrat aikasemminkin sitä kehunut, mutta kokoa löytyy hyvin niin on turvallisin mielin hyvä treenata tälläsen säheltäjänkin kanssa laukkaa. Siellä myös mahtuu huoletta menemään muutamakin ratsukko kerrallaan ilman sen suurempaa ongelmaa! Sen pohja kestää myös talvisin ihan superhyvässä kunnossa varsinkin kun pieni lumikerros tulee päälle, toisin alkuvuoden loskakelejen takia ainakin yksi kulma on ikävästi päässyt jäätymään... Hyvä kenttä kuitenkin varmistaa sen, että me treenataan niin kesällä kuin vastaavasti talvellakin!

Tosiaan, tän päivän lyhyestä mutta siitä huolimatta ytimekkäästä treenistä jäi päällisin osin tosi hyvä fiilis taas kerran - onneksi niin päin! On tosiaan edes vaikea muistaa kuinka pitkä aika siitä on kun Viola on viimeeksi liikkunut näin hyvin, saati sitten kun on talvi vielä kyseessä, Tammikuu ja Tammikuun kylmät säät. Hyvä päivä -mieli ilmeentyi jo satuloidessa kun Viola ei sen kummemmin noteeraanut satulan selkäänlaittoa saati sitten kiristystäkään sen kummemmin ja tammasta sai sen olon että se tosiaan on yhteistyöhaluisella mielellä liikkeessä. Kentällä talutin alkukäynnit maastakäsin jonka jälkeen nousin selkään kävelemään vielä muutaman kierroksen jonka jälkeen tulikin kerättyä jo ohjat tuntumalle.

Käynti oli aktiivista suurimmilta osin, vaikka alkujaan se oli taas aikalailla kaahaamisen puolelle taittuvaa sähellystä. Hetki piti vain sinnikkäästi jaksaa ratsastaa Viola kuulolle jolloin se alkoi peräpäätäkin käyttämään enemmän ja jalat tuntuivat liikkuvan tosi vetreästi mikä oli superkiva yllätys selässä möllöttäessä! 

Sama meno jatkui myös ravissa, toisin ensimmäisen kierroksen jälkeen sainkin jo todeta taas että taidetaan keskittyä kuitenkin aktiiviseen ja rauhalliseen raviin sen sijaan että mitään sen suurempia tehtäviä alkaisin pohtimaan. Muutaman kierroksen sain ihan oikeasti ratsastaa jääräpäistä Violaa kuriin jotta sen saisi kulkemaan ihan rauhassa eteenpäin, tyttö parka kun pursui intoa jälleen kerran vaikka muille jakaa! Reilujen puolipidätteiden ja oman kylmähermoisuuden ansiosta Viola lopulta rentoutui ja alkoi ravaamaan tehden oikeasti myös töitä - toisin vain oikeaan kierrokseen. Vasempaan vaihtaessa alkurumba oli taas se ajankohtainen juttu, mutta kierroksen jälkeen Viola taas äkkäsi rauhoittua ja alkaa ravaamaan kuin hevonen konsanaan: rauhallisesti ja täydessä hallinnassa.

Tänäänkin osa ajasta meni kuitenkin valitettavasti vähän höseltämiseen Violan kuikuillessa jatkuvasti muualle. Milloin tarhassa olevat kaverit oli taas niin paljon mielenkiintoisempia kuin mamman kuunteleminen ja milloin taas oli vaarana, että kuusiaidan takaa hyökkää lauma monstereita kimppuun. Ei tässä kyllä muuta voi sanoa kuitenkaan kuin että tämä ratsastuskerta oli ihan huikea pitkästä aikaa! MIkälie onkaan saanut Violan sitten vertymään ihan tuollaiseen kuntoon... :)

Suunnitelmissa viikonloppuna lähteä peltoilemaan ja vielä viikolla ajattelin pientä puomitreeniä jaksaa tehdä, jos sitä kuviakin saisi taas lisää! Postausta tulossa luultavasti siis vielä tämän viikon aikana - ihan vain riippuen kuvasaldosta.

pssst, muistakaas myös vastata sivupalkissa ylhäällä olevaan kyselyyn erikoispostauksesta!

192. Kumipallona luokses pompin...

Ja noi sanat on varmaan tällä hetkellä taas ainoat mitä Violan päässä tuntuu kulkevan, oikeasti! Näkisitte vaan, se eläin on tällä hetkellä ihan verrattavissa kumipalloon. Viimesen viikon ajan Viola ei oo ratsastaessa muuta tehnytkään kun pomppinut sinne sun tänne ihan niinkuin lystää - vihreitä miehiä on kentän laidalta löytynyt laumoittain suuria määriä tai sitten se säikähtää kuusiaitaa. Toisin ihan ymmärrettäväähän se on, eihän tollanen pieni mammantyttö osaisi sellaisilta puolustautua omin keinoin!

Mitä kaikkia syitä sitä tulikaan kelattua mielessä tälle oudolle hyppimiselle ja pomppimiselle mistä oli viimeeksi tietoa keväällä, kiiman aikana, kun taisteltiin viikko siitä kuka määrää. Ja tänään viimeinkin tulin harrastaakseni sen miettimistä kun illalla olin vielä ratsastamassa kentällä yksin. Viola on harrastanut viimeaikoina ihan pikkuriikkisiä pukkeja, toisin sen ilme näyttää tekemisen aikana iloiselta. Ja viime talvena se sähläsi myös ja paljon. Tulin siis siihen tulokseen että tää on vaan tätä talven riemua, joka toisin alkoi tuttuun tapaan vähän normaalia myöhemmin. Miksikäs ei? 

Tänään tuli siis käytyä illemmasta kentällä ratsastamassa kylmässä pakkasessa. Tein Violan kanssa onnistuneita väistöjä (jesjes!) ihan käynnissä. Myöhemmin kun ravailin niin vauhdista ei ainakaan ollut pulaa, toisin se kostautui takapään aktiivittomuudella. Lopulta jätin ympyrätyöskentelyn lähes kokonaan pois kuvioista ja keskityin ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi vaikka miten toivottomalta se tuntuikin kun Viola olisi halunnut vain pinkoa pää viidentenä jalkana eteenpäin. Luojan kiitos niitä onnistuneitakin pätkiä tuli, muuten luultavasti toivo olisi hävinnyt kokonaan menosta mukana! Edelleen Viola tuppasi kuitenkin säikkymään ihan olemattomiakin asioita (tai mistähän me sitä tiedämme vaikka niitä vihreitä miehiä todellakin olisi olemassa), mutta ei enään samalla tavoin mitä eilen, kun sain tamman kuulolle kunnolla ja työskentelemään.

Mites teillä, muuttuuko hepat innokkaammiksi talvella?

191. Katsaus menneeseen vuoteen 2014

Meillä vuosi 2015 on nyt käynnistynyt lämpimillä (ei taas kiitos!!) keleillä ja vesisateilla, mutta siitä huolimatta lupaavasti. Tässä postauksessa olisi tarkoitus kuitenkin vielä palailla vuoteen 2014 ja muutamiin hetkiin jotka haluan nostaa postauksessa jollain saralla esille. Mitä onnistumisia koimme, mitä vastoinkäymisiä tuli vastaan - mitä alempana lukeekaan!

PARAS MUISTO KULUNEELTA VUODELTA = Luultavasti paras muisto menneeltä vuodelta 2014 olivat kaikki ne lukuisat maastot joita kävimme varsinkin kesällä, syksyllä ja talvella yksin ja hyvässä kaveriporukassa! Törmäiltiin mönkkäreihin ja mopoihin, äkäisiin- ja symppis- metsästäjiin, jännitettiin hirvien mahdollista kohtaamista, naurettiin ja annettiin mennä täysiä eteenpäin! Ja aina oli yhtä hauskaa, joka kerta!

KAUHEIN HETKI = Violalle tullut ähky! Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta kun odotettiin ikuisuudelta tuntunut aika eläinlääkäriä hevosta taluttaen ulkona, pimeässä ja kylmässä...

ONNISTUMINEN = Ehdottomasti ensimmäinen laukannosto sai onnistumisen tunteen ylimmilleen! Niin pitkään me sitä harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin; maastakäsin laukkaa vahvemmaksi ja käskyjä, liinassa ja selästä. Sitten se yksi kaunis kesäinen päivä onnistuttiin ja Viola nosti laukan kuten suunnitelmana olikin ja sitten se tajusi jutun! Muitakin onnistumisia oli paljon, todella paljon, mutta silti tämä jäi vain niin vahvasti mieleen.

EPÄONNISTUMINEN = Niitäkin oli monia onnistumisien vastapainoksi. "Parhaiten" mieleen taisi kuitenkin jäädä hyvin pahasti penkin alle mennyt estetreeni josta tulin alas todella epämukavasti jonka seurauksena sormeen tuli hiusmurtuma ja mitä kaikkea muuta...

"SE TUNNE" -HETKI = Se tunne, kun huomasi, miten suhde onkin muuttunut paremmaksi pienillä-suurilla teoilla.

MISSÄ TAVOITTEISSA TULI ONNISTUTTUA?
Laukannostot = wohoo, kuten aikaisemmin tuli mainittua - homma hoidossa!
Monipuolista liikuntaa = tässä tuli onneksi onnistuttua; esteitä, maastoilua, kouluratsastusta, uittoa, tunteja, maastakäsittelyä, pitkiä kävelylenkkejä, ilman satulaa menoa...
Paremman suhteen luonti = viimeistään kesän lopussa huomasin tämänkin onnistuneen! Viola kiinnittää muhun huomiota ihan eri tavalla mitä joskus, tökkii ja kunnioittaa ihan eri tavalla mitä reilu vuosi sitten ja luotto kasvanut välillämme ihan toisiin lukemiin!

TIIVISTELMÄ PÄÄTTYNEESTÄ VUODESTA = Aivan huikea vuosi hevostelun puolella. Sain paljon uusia kavereita, paljon uusia kokemuksia ja ihania hetkiä. Onnistumisia tuli kaikilla saroilla, mutta vastapainoksi myös asiaan kuuluvia vastoinkäymisiä.

Ja nyt vain yritetään saada tästä vuodesta vielä hienompi vuosi!