217. Kuulumiset taas

Moikka taas! Päätin täällä Netflixin tuijottamisen lomassa tulla kertoilemaan teille hieman meidän kuulumisiamme kuluneelta viikolta koska oon ollut vähän laiska bloggaaja jälleen kerran, myönnän sen. Siihenkin toisin on syitä :-D

Viola on ollut aika kevyellä viimeisen viikon. Ollaan tehty sileellä työtä ja oon myös juoksuttanut jonkin verran, Jasmi kävi hyppäämässä viimeviikolla ja sitten on ollut vapaita. Sileellä tamma on liikkunut pääasiassa ihan hyvin mikä on vain ilo mun kannalta. On kuunnellut ja avut mennyt hyvin läpi ja toiminut omalla moottorilla, toisin pyöreäksi ratsastaminen on satunnaisesti vienyt normaaliakin enemmän aikaa. Ilman satulaa oon myös mennyt jonkun verran ainakin välillä treenin lopussa mikä on kivaa vaihtelua. Vihdoin kun oon uskaltanut taas kokeilla ratsastaessa sitäkin huonon tasapainon kanssa!

Eilen kävin taas juoksuttamassa Violan aamulla sairaalassa käynnin jälkeen. Mulla on siis todettu tiezen oireyhtymä - josta oon varmasti puhunutkin - aikoja sitten ja maaliskuussa sain ajan reumalääkärille kesäkuun loppuun. Eilen kävin siellä ja sain kortisonipiikin jonka pitäisi auttaa pahoihin kipuihin, niin ainakin toivotaan. Muuta vaihtoehtoja kylmähoidon ja kipulääkekuurien jälkeen kun ei jäänyt. Tää vamma on myös joinakin hetkinä haitannut mun ratsastamista jonka takia toivonkin että tää kortisoni auttaisi sitten lopulta. Koska puudutus on kadonnut eilen illalla pistopaikasta Viola saa tänään vapaan, sillä oon aika rampa tällä hetkellä. Enpä oo liikkunut sohvalta Gleetä katsomasta tänään vielä minnekkään :D

Yritän nyt vielä ennen Espanjaan lähtemistä (enään viikko!!!) tehdä muutaman ratsastuspostauksen ja kerätä materiaalia postauksiin joita voisin Espanjasta käsin julkaista tänne luettavaksi ettei blogi kuolisi kuukaudeksi ihan käsiin. Palaillaan taas toivottavasti mahdollisimman pian :-)

216. Höntsäilyä ilman satulaa

Moikka! Viola maanantain ja eilisen oli jostakin tuntemattomasta syystä ihan hirmu kiukkunen ja kaikki tuntui menneen ihan penkin alle. Jasmi kävi hyppäämässä maanantaina ja Viola laittoi kaiken ihan läskiksi säikkyessään jopa laitumella kirmanneita kavereitansa milloin hiekan maistelultakaan ei vältytty valitettavasti. Eilen taas kävin juoksuttamassa liinan päässä ylimääräistä energiaa pois jos temppuilu olisi vaikka sellaisesta sitten ollut peräisin.
Kuvattiin myös maanantaina ihan huikee loistava videopostaus Jasmin kanssa, mutta kotona huomasin että äänet puuttuivat :-D Hyvä oli kuitenkin yritys ja vielä ennen espanjaan lähtöä yritän sellaisen kuvata!

Tänään menin seiskalta tallille ja Jasmi tuli paikalle puolen kahdeksan aikaa. Viimeisetkin ihmiset meidän lisäksi valuivat mitä luultavammin kotiin joten jäätiin keskenämme touhuilemaan illaksi tallille. Päätettiin lähteä kokeilemaan ilman satulaa menemistä kentälle, mutta raahattiin kuitenkin turhaksi ilmennyt satula mukanamme kentän laidalle odottelemaan jospa sitä olisikin tarvinnut käyttää. Uutta kuolaintakin testailtiin nyt ensimmäistä kertaa, nimittäin kuparirolleria joka ainakin ensimmäisen testikerran jälkeen osottautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Viola tuntui suusta huomattavasti paremmalta eikä leikkinyt kuolaimella jatkuvasti eikä purrut kiinni. Pidätteet menivät myös läpi paremmin.

Ja jälleen kerran mentiin mun oman, tiiviin mukavuusalueen ulkopuolelle kunnon loikalla. Oon viimeeksi mennyt ilman satulaa arviolta reilu vuosi sitten ja jokaisella yrityskerralla kestin selässä arviolta 20 sekuntia ennen kuin pukkirodeon jälkeen olin makaamassa hiekan seassa. Sen vuoksi mulla meni hetki ryhdistäytymiseen ennen kuin uskalsin ponnistaa jakkaralta selkään ratsastamaan. Hyi että pelotti, mutta turhaksi osottautui koko jännitys!

Violalla työstettiin ihan vain pelkkiä väistöjä ja ympyrällä ratsastamista. Vähän tamma mietti uutta tilannetta (mikä oli siis tämä kammostuttava ratsastaja-istuu-suoraan-mun-selässä tapahtuma), mutta suurimmat ihmettelyt kun oli ihmetellyt niin Viola alkoi liikkumaan... hyvin. Siis ihan oikeesti hyvin. Mitään ylimääräistä häppenkiä se ei aiheuttanut vaan selkää ja takaosaa hyvin käyttäen liikkui ihan maltillisesti miten ikinä pyydettiinkään. Ja siinä vaiheessa varsinkin kun selkä aktivoituu kunnolla en voi muuta sanoa kuin että rakastan istuu tuolla selässä myös ilman satulaa! Joka tapauksessa tää ratsastuskerta meni ihan höntsäilemiseen kaikkien osalta. Ihan hyvä vaan tälläinenkin välillä ratsastajan ja hevosen kannalta ;-) Omassa istunnassa vielä paaaaaaaaaljon tekemistä, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

Ja sitten viimeiseksi tuttuun tapaan vähän loppuviikon ohjelmaa. Huomenna aamusta tarkoitus lähteä kiemurtelemaan vähän koulukiemuroita ja kuviakin luultavasti saan sieltä, joten postausta voisin yrittää jaksaa väkertää tänne joko huomenna tai perjantaina. Loppuviikosta olisi tarkoitus ottaa vielä yksi hyppypäivä, maastoilua jollekkin päivälle ja sitten höntsäilyä viikon päätteeksi. Ihan hyvältä ainakin vielä vaikuttaa nää suunnitelmat.

muista riina: se hemmetin videpostauksen kuvaaminen, jasmi muistuttaa myös kiitos :-D

215. Höpöttelyä ja informaatiota

Rakas ystäväni vamma on päättänyt jälleen alkaa agressiivisesti piinaamaan elämässä mukana ja Viola on mennyt ratsastaessa... noh, ei mitenkään kovin kehuttavasti, paitsi perjantaina kun sillä hypättiin ensimmäistä kertaa okseria! Mulle on nyt hankittu lentoliput kun suuntaan kaverin kanssa kokonaiseksi kuukaudeksi Espanjaan tän kuun viimeinen päivä ja heinäkuun lopussa on paluulento takaisin Suomeen. Violalla on onneksi oma hoitotiimi koko mun reissun ajan pitämässä siitä huolta ja lupailtu on, että kun palaan takaisin, mua vastassa on kunnon fitnesspolle ;-) saa nähdä käykö näin!

Espanjanmatkaan palaten niin, että voi olla, että blogi tulee pysymään kuukauden hiljaisena, ellei joku sitten halua tänne muutamaa postausta sieltä käsin kirjoitettuna? Voisin toki yrittää kehitellä erikoispostauksia ja muita mahdollisimman paljon luonnoksiin ennen lähtöä ja voisin sieltä käsin julkaista niitä, ettei sitten ihan hiljaiseksi jäätyisi koko blogi. Tää on vielä vähän auki, mitä keksin sitten. Luultavasti tulee kuukausi kera monen erikoisemman postauksen.

Jos mun törkeen kova rintakipu yhtään alkaa antamaan periksi, suuntaan alkuviikosta, luultavasti tiistaina hyppäämään Violalla taas pieniä esteitä. Kai se nyt on myönnettävä, että onnistuin saamaan jonkun kipinän hyppäämiseen jälleen viime kerran jälkeen vaikka edelleen jännittää joka ikinen kerta kun kipuun selkään tiedoistaen että pääsen hyppäämään taas. Viola nyt ainakin tykkää ihan hirveästi päästä loikkimaan esteiden yli: niin pienien kuin isojenkin. 

Muutamaa kuvauskeikkaakin pukkaa nyt lähipäivinä. Mun piti sunnuntainakin mennä kuvaamaan kaverin kisoja, mutta muutama muuttuja tulikin matkaan kun rintakipu ei millään meinannut helpottaa vaikka kuinka lääkkeitä yrittikin tunkea naamaan kuin tehtaan kone konsanaan. Nyt kuitenkin huomenna starttaa lääkärirumba, jospa helpotus odottaisi sitten?

214. Estekammo selätetty

Iloisesti voin nyt viimein toeta sen, että aivan vahingossa sain eilen selätettyä iltaratsastuksen aikana mulle tulleen pikkuriikkisen estekammon minkä syy nyt on aikalailla tuntematon. Ehkä aristin koko asiaa ihan vain sen vuoksi, että viimeisimmästä kunnon hyppykerrasta on ennättänyt vierähtää jokunen pidempi vuosi ja sen myötä usko omiin taitoihin oli ihan pohjalukemissa. Yllätyksenähän tää koko juttu mulle kuitenkin siis tuli. Tän pitkän hyvin menneen treeniputken jälkeen oottelen jo innolla milloin se pieni diivapiru pääsekään oikein valloilleen... alkaakohan mulla olemaan jo ikävä sitä?

Tykkään siitä, mite toi takki saa mut näyttämää siltä, että könötän ihan törkeesti tuolla...

Jasmi alkuun verkkasi Violan selästä käsin laukoilla ja väistöillä tänään taas. Maasta käsin katsottuna homma näytti sujuneen ihan mallikkaasti ja ihmeteltiinkin taas (ainakin mä) sitä, miten hienosti tamma päätti suhtautua hirveeltä tuntuneeseen tuuleen. Tyynesti Viola mennä puksutti kentällä eteenpäin vaikka alkuun se ehkä vähän protestoi kun homma lähti luistamaan sen mielestä pikkasen liian hyvin. Taisivat väistöt alkaa tuntumaan liian helpolta, omat liikkeet kehiin...

Pian verkkailun jälkeen kipusin itse selkään ja tunnustelin vähän sitä, miltä Viola selästä käsin tuntui samalla kun Jasmi raahasi kentän reunoilta puomeja peremmälle. Alkuun huomasin heti sen, että V kulki loistavasti omalla moottorilla halukkaasti eteenpäin - ehkä jopa liian halukkaasti. Kuuntelemisen kanssakaan ei ilmennyt mitään ongelmaa ja hetken fiksailuiden jälkeen meillä alkoi taas yhteistyö pelittämään hyvin. Siltä se tuntui ja kuulemman näyttikin!

Viola alkoi käymään pikkasen liikaa kierroksilla, jotenka puomitehtävän päätin ottaa ensin kahdesti ihan vain käynnissä. Tohon tein todella "hienon" ja havainnollistavan selityksen tästä tehtävästä, ehkä se hieman selventää tätä...

Tosiaan ensin ravissa ensimmäisen puomin yli josta kaarrettiin loivasti toiselle puomille muutamien metrien päässä. Toinen kaarre oli oikeasti jyrkempi vasemmalle jotta päästiin kolmannen puomin yli josta samassa linjassa ylitettiin vielä se ensimmäinen puomi kertaalleen. Alun vaikeuksien jälkeen tämä alkoi kyllä sujumaan ihan hyvin, kunhan olin itse vain tarpeeksi reippaasti mukana tekemisessä. Viola suoriutui kyllä ihan loistavasti tehtävästä vaikka toinen kaarre sille aika ajoin tuotti pieniä ongelmia, ainakin selkään tuntui sille. Ratsastamatta jättäminen oli kerran suurin mahdollinen virhe mitä siinä pystyikään tekemään ja myönnän sen tehneeni ja sain kärsiä seurauksista yksinäni.

Jasmi nostatti ensimmäisen puomin kahden renkaan avulla pieneksi kavaletiksi/esteeksi jota tultiin seuraavaksi yli pienen vänkäämisen jälkeen. Kuten ekasta kuvasta jo saattoikin huomata, tuli hyppy mulle ihan puskista ja keskityin lähinnä rääkkymään jotain "tipun täältä kohta" ja "se päättiki sitte hypätä?!" lauseisiin viittaavaa. Pidempiä sähläämättä tulin kuitenkin uudestaan esteen ja pääsin hyppyynkin jo paremmin mukaan. Viola oli ihan huippu, sillä se tosi varmasti hyppäsi itse yli ja oikein imi esteelle eikä mun tarvinnut kuin yrittää pitää se mahdollisimman keskellä estettä ja kestää itse kyydissä mukana. Neljän-viiden hypyn jälkeen aloin rentoutumaan enemmän ja samalla myös Viola.

Oon kaksi seuraavaa päivää Helsingissä kavereita tapailemassa ja huomenna Jasmi käväisee maastossa Violan kanssa, keskiviikkona varmaan kävelypäivä ja torstaina mietin sileätreeniä jos perjantaina Jasmi tulee taas hyppäämään paremmin ja loppuviikosta maastoilua. Vähän pitää tätä arvaamatonta säätilaa olla katselemassa... Palaillaan viimeistään perjantaina!

Oliko kuvia tarpeeksi?

Millaisia postauksia teitä kiinnostaisi lukea?