250. Pari kesän kaipaajaa täällä

Uskonnon kokeesee lukeminen johtikin loppujen lopuksi kesällä napsittujen kuvien selailuun ja arvatkaa vaan iskikö kovakin ikävä lämpimiä kelejä ja ennen kaikkea aina niin ihanaa lomaa? No todellakin, etenkin näin koeviikon alussa kun hakkaan jo turhautuneena päätä lähimpään seinään kuin viimeistä päivää. Mä ja Viola kaivataan kesää just nyt ja ei varmaankaan olla ainoat? :D Kesä ja loma tulkaa jo ja pelastakaa mut kokeilta, aamen. Tai vaikka se joululoma.

249. Fiiliksiä maan ja taivaan väliltä

Moikka! Marraskuuta eletään edelleen ja huomaahan sen jo typeräkin; päivänvalon aikaan tuskin kerkeää mitään tekemään muuta kuin istumaan luokassa tuijottelemassa ikkunasta ulos jos hyvällä tuurilla paistaa aurinko tai on edes ikkunan vieressä istumassa tunnilla. Näinpä - sekin kun tuntuu kaipaavan nykyisin nopeutta keretä sinne istumaan, koska pistorasiat ovat kovaa huutoa kun koulupäivä kestää aamu kahdeksasta neljään.

Tallillakin oon pääasiassa käynyt nyt iltaisin ja mitä nyt viikonloppuna mahdollisimman ajoissa aamulla ja sen tosiaan huomaa, sillä oon ihan väsynyt koko ajan! Kirottu unirytmi, palaisi nyt vain ennalleen ennen joululomaa kiitos. Tosiaan sitten siihen pääasiaan; postaustahti on taas todella suuri (sarkasmi) ja aktiivinen bloggaaja ilmottautuukin täällä taas teille pitkästä aikaan. Kaiketi postauksien vähenemiseen on olemassa kaksi syytä. Ensinäkin pimeän aikaan tallille meneminen tarkoittaa melkein automaattisesti sitä, että tunnetusti tumman hevosen kanssa kuvien saaminen menee lähes mahdottomaksi. Monelle varmaan tuttu juttu? Joka syksy ja talvi, aivan joka ikinen kerta sama tarina! Tulisi nyt edes sitä lunta niin vähän saisi valoa näihin ankeisiin päiviin...

Tämä kuuluisha "the kakkosongelma" on sitten tämä iki-ihana rinta/kylki/rintalasta -vammani. No, kuten arvata saattaa, se on päättänyt taas herätä henkiin ja laittaa mun arjen ihan uuteen järjestykseen. Olin edellisellä viikolla kaksi päivää pois koulusta kovien kipujen takia (hyvin näin viikko ennen koeviikkoa!!) ja Violankin kanssa oon käynyt vaan pitkillä kävelylenkeillä sen myötä. No, onneksi ratsastukseen heruu apua ihan hyviltä tahdoilta ;-)

Koska halusin päästä kuitenkin postailemaan tänne ettei blogi aivan pystyyn kuukahda, päätin täyttää tämän postauksen kuvilla mitä kännykän perukoilta koneelle jaksoinkaan kaivaa. Parempi sekin kuin ei mitään, eikö vain? Kuvien skaala on ainakin aika laaja, jotenka näiden kautta pääsee myös kurkkaamaan muutenkin mun ei-niin-kovin mielenkiintoiseen elämääni ainakin jossakin määrin - liittyi se sitten heppailuun tai ei. Tosin okei, mielummin kirjotan tätä blogia aina kun omasta mielestä hyvältä tuntuu, sillä missään nimessä en halua tästä pakkopullaa itselleni. Mielummin kerralla harvoin muutama hyvä postaus kuin usein typeriä postauksia jotka on pakoittamalla kirjoittanut kovassa kiireessä.

Mulla alkaa nyt perjantaina taas koeviikko joka on vaihteeksi edellistä raskaampi. Mitä mä laskin, että olisikohan mulla ollut kuusi vai seitsemän koetta. Espanjaa, Ruotsia, Englantia, äidinkieltä, matikkaa, psykologiaa ja uskontoa. Espanjan koe tosin ei edes koeviikolle mahdu, jotenka se tehdään jo torstaina. Vähän pistää jännittämään etenkin nuo reaaliaineet, nimittäin esseevastausten kirjoittaminen osottautui bilsan ykköskurssin kokeessa jo melko hankalasi, vaikka rehellisesti sanottuna luulin sitä huomattavasti helpommaksi asiaksi. No, olisihan se ollut yksinkertaisena liian helppoa, tietenkin.

Lauantaina meillä on nyt taas vaihteeksi edessä muutto, tosin tällä kertaa mä perheineni ollaan muuttamassa tästä varsin ihanasta keskusta-asunnosta muualle omakotitaloon. No, siinä meneekin varmaan koko päivä taas vaihteeksi tavaroita roudatessa paikasta toiseen ja koirien perään katsoessa. Tällekkin viikolle tosin saan Violan liikuttamisessa apua ihanasti Jasmilta ja muilta, jotenka iso kiitos heille jo etukäteen mun auttamisesta tosi kovin :-)<3 Itse käyn varmaan joku päivä ainakin ratsatsamassa vaikka käyntimaaston ihan kunnolla ajan kanssa, ainakin koeviikolla sitten kun jonkun kokeen jälkeen tarvitsee lepuuttaa niin kovin työskenteleviä, ihania aivonystyröitä!!

Ajattelin nyt kuvailla teille tässä vielä jossain vaiheessa MyWeekend -videon, millaista en ainakaan aikaisemmin koskaan ookkaan kuvannut. Jos sitä ei onnistu kuvaamaan, niin ainakin Mydayn lupaan ehdottomasti julkaista, nimittäin videoita en oo saanut aikaiseksi kuvattua pitkään, pitkään aikaan! Ja katsoo nyt milloin saan klikattua tuota "julkaise" -nappia mun vastauspostaukseen johon oon siis vastaillut kysymyksiin joita sain kauan, kauan aikaa sitten julkaisemaani kysymyspostaukseen :D Tuokin kun on virunut tuolla jo päiväkaudet...

Oho, tulipas nyt sitten tekstiä ja ajatuksia purettua ihan viikon edestä, hupsis :D Palaillaan taas mahdollisimman pian, moikka!

248. Violan mennyt viikko

Moikka taas! Tällä kertaa ajattelin tulla kertoilemaan vähän kuulumisia Violan kuluneesta viikosta lyhkäsesti, että jotakin postausta saisin kirjoitettua. Tarkoitus oli kyllä kertoilla tän päivän ratsastuksesta, mutta se meni rehellisesti sanottuna aivan perseelleen ja jääkööt odottelemaan postaaminen sellaiesta parempaa kertaa... rehellisesti sanottuna kun en kestänyt selässä varmaan kymmentä minuuttia kauempaa ilman että hermot pettivät :-D

Maanantai: Violan viikko alkoi sillä, että kävin ratsastelemassa kentällä heti mun koulun jälkeen niin kerkesin hyvin valosan aikaa. Itse asiassa sillä kerralla Viola oli selästä taas ihan mahtava, vaikka selkeesti onkin ihan juntturassa vasempaan kierrokseen mennessä.

Tiistai ja keskiviikko: tiistaina ja keskiivikkona olin itse kotona ja Violaa kävi ratsatelemassa muut tahdot. Mulla oli meinaan koulun kanssa vähän kiirusta etenkin niiden kahden päivän tienoilla + sen lisäksi pitkät päivät, jotenka apuja herui jälleen ja kiitos siitä! Oli kuulemman tainnut sujua silti ihan hyvin ratsastukset kentällä.

Torstai: Violan ansaittu vapaapäivä jonka vietti tarhakaverinsa ja heinäkasan kanssa ♥

Perjantai: käytiin yhdessä Jasmin ja Kerttu -ponin kanssa kävelemässä talutellen lähimaastoissa 1,5h lenkki. Taisi tehdä hyvää ja Violakin näytti tykänneen ihan kunnolla päästä liikkumaan sellain tallin ulkopuolelle. Nyt aloin saamaan myös vähän muistikuvia maastoista tän tallin luona, jotenka päästään taas ihan kaksistaankin maastoilemaan ihan urakalla aina kun vain valoa riittää!

Lauantai: ihan vaan siksi, että tammapa päätti olla kuin pieni enkeli koko viikon maanantaista perjantaihin päätti se laittaa ranttaliksi vuorostaan näin viikonlopun kunniaksi. Kentällä menin selkään, jumppailtiin hetki kävelemällä puomikasojen ylitse ja ravasin jopa kai muutaman kierroksen. Viola kuitenkin laitto kaiken aivan perseelleen enkä jaksanut todellakaan alkaa tappelemaan asioista, jotenka laitoin sen sitten juoksemaan vain irtona. Saattoi kuitenkin olla syynä myös se, että Viola ei pahemmin tosta kentästä tykkää missä jouduttiin menemään tuntien vuoksi...

Huomisen suunnitelmat onkin sitten vielä hieman auki että mitä keksitään tehdä, mutta ehkä mä viimeistään huomenna tallilla ennätän keksiä jotakin :D Otan mielelläni postausideoita  ihan laidasta laitaan vastaan, näin ohimennen mainitsen! Nyt meenkin alottamaan vihdoin mun leffamaratonin, palaillaan taas ♥

247. Nii mihin sitä jäätikään?

Mua hävettää taas ihan hirveesti, miten tää bloggaaminen on jäänyt ihan taka-alalle kaiken muun tekemisen ohella. Koulu on jostakin kumman syystä aiheuttanut kovaa stressiä viimeaikoina, kuvaajaa en pahemmin ole tallille saanut mukaan, oon ollut kipeenä ja yskän seurauksena vammakin alkanut oireilemaan taas kylkikipuna entistä pahemmin... Vähän ollut siis mutkia matkassa jopa normaaliakin enemmän.

Violalla menee kuitenkin hyvin. Eilen meillä tuli täyteen 2 vuotta yhteistä kavioliittoamme ja sitä juhlistin suurella määrällä rapsutuksia ja tungin sokeripalankin Violan suuhun kun se taas niin ennakkoluuloisesti luuli, että oon sitä myrkyttämässä ;-) Kuluneena aikana uudella tallilla Viola on ollut tosi, tosi rentona. Aina kun oon tallille tullut, Viola on makoillut tarhassa heinäkasassa mässytellen heinänkorsia niiiiiiin tyytyväisen näköisenä korvat hörössä tarhakaverinsa kanssa. Ihana nähdä miten se on niin onnellisen näköinen koko ajan! Ratsastaminenkin on alkanut sujumaan jo huomattavasti paremmin ja yritänkin joku päivä saada jonkun kameran taakse näpsimään vaikka kuvia jos innostus postailuun taas syttyisi.

Koska koulujuttuja ei ole koskaan liikaa, lähdenkin tästä kirjottelemaan äidinkielen juttua loppuun... palaillaan!