308. Talvipäivän kävelylenkki

Metsästin koko aamupäivän toppatakkia ympäri Lappeenrantaa Black Friday alennuksista ilon irti ottaen, joten aikaisemmista suunnitelmista poiketen jäi tallille lähteminen myöhemmäksi ja lopulta pääsin sinne "vasta" kolmen jälkeen. Jälleen alkuperäiset irtojuoksutussuunnitelmat peruuntuivat kun kentällä olikin jo joku muu, joten päätin lähteä Violan kanssa pienelle kävelylenkille maastoon. Valo riitti yllättävän hyvin lähes koko matkan! Ihana kun lumi tuli taas takaisin maahan, sillä vielä eilen ainakin meillä päin satoi vettä kuin saavista kaatamalla... :-D Joka tapauksessa, tässä vähän kuvia lenkiltä, joita yritin ainakin ottaa! Viola on niin läheisriippuvaista tyyppiä, ettei se antanut mun mennä 1,5 metriä kauemmaksi siitä ennen kuin tamma käveli kuin koira perässä nöyrästi...

307. Hierojan käsittelyssä

En tiedä miten kauan oon hokenut sitä, että Violalle olis aika saada hieroja-aika. Alle viikko sitten heppa sai sen viimeinkin ja tänään aika vauhdilla suoraan koulusta pyöräilin mun pikkusiskon ylipienellä pyörällä lumihangessa tallille... ei siitä sen enempää!

Joka tapauksessa hieroja tuli ja hieroi Violan reilussa tunnissa. Ihme ja kumma ei tainnut olla suurempia jumeja vaikka niin epäilinkin, mutta pienimmätkin kuitenkin onneksi löytyi. Sanoin jo heti alkuun siitä, että mun ja muutaman muun Violalla ratsastaneen mielestä tamman vasen kylki on kauttaaltaan ollut aika jäykkä, mikä luultavasti on vaikuttanut myös etenkin vasemman kierroksen laukkaan. Selästä tuli hieman kommenttia siitä, että se jotenkin taittaa/kääntyy (?) hieman ristiin, mikä voisi olla johtuva jostakin kaatumisesta. En muistanu tosin muita kaatumisepisodeja kuin kolme vuotta sitten käyneen liukastumisen maastossa ja yhden toisen tapauksen kentällä, kun Viola laukassa säikähti toista hevosta ja kompastui. Ehkä lähtöisin jommasta kummasta tapahtumasta?

Eilen eläinlääkäri kävi - Violan vuokraajan haettuaan tallilta - katsomassa silmää vajaan viikon tippakuurin jälkeen. Se oli jo nyt vaikuttanut paremmalta, joten sormet ristissä toivotaan silmän olevan taas hyvä kolmen viikon kuluttua! Huomenna Violalle on luvassa kävelypäivä ja loppuviikosta pääsen kokeilemaan selkään, oliko tämänpäiväisellä hieronnalla minkälaisia vaikutuksia havaittavissa.

306. Vihdoin kirjoitettavaa

Moi pitkästä, pitkästä aikaa! Vihdoin mulla löytyy jotakin kerrottavaa ja kirjoitettavaa myös blogin puolelle ja ennen kaikkea aikaa. Nää yritykset on tyssännyt taas kuin seinään joka ikisen kerran jälkeen, kun yritän jatkaa kirjoittamista... Ehkä tosiaan osaan vaan hankkia lisää aikaa vievää tekemistä kerta toisensa jälkeen turhankin hyvin. Mielummin kuitenkin kirjoittelen kun kerrottavaa löytyy sen sijaan että tunkisin tänne tekstiä väkisin vaikka pää jaloissa pyörien. Ehkäpä tää tästä vielä kohta alkaisi taas sujumaan entiseen malliinsa.

Alotetaan heti ikävillä uutisilla: Viola on taas vaihteeksi eläinlääkärin määräyksestä silmätippakuurilla. No, se ei oo ihan niin helppo juttu. Tippoja laitetaan kolmesti päivässä joista mä käyn laittamassa joka päivä ja ilta (onneksi tyhjä jakso koulussa!!) ja tallin puolesta laitetaan tipat aamulla. Viola vihaa sitä ihan yli kaiken, joten homma ei todellakaan oo helppo. Kuukausi pitäisi kuitenkin jaksaa - eli vielä kolme viikkoa -, minkä jälkeen eläinlääkäri tulee tarkistamaan silmän uudelleen ja ratkeaa, ollaanko pian klinikalla vaiko ei. Jonkin sortin tulehdus kyseessä, tarkemmin en mene asiasta kirjoittamaan etten kirjoittele ihan omiani tänne kuitenkaan...

Seuraavaksi voidaan siirtyä siihen hyvään osioon! Keskiviikkona meille on päivällä tulossa hieroja katsomaan viimein Violan läpi ja myös mä ootan sitä innolla. Viola onkin ollut hieman jäykkä ratsastaessa, vaikka onkin tuntunut menneen koko ajan vain kuuliaisemmaksi. Laukat on alkanut rullaamaan jo oikeasti hyvin, vaikka nyt vähän tulee stoppia kovien pohjien takana. No, toivottavasti tulisi nopeasti lumet ja sen myötä mukavemmat pohjat :-) Violalla on mun lisäksi käynyt vuokraaja edelleen ahkerasti ratsastamassa ja me ollaan maastoiltu uusien kavereidenkin kanssa suhteellisen paljon ennen ja jälkeen mun Englannin reissuni ja samalla linjalla tullaan varmaan jatkamaan.

Tässä vähän turinoita tältä erää, moikka!

305. Moikkelismoi!

Pitkästä, pitkästä aikaa mulla on aikaa tulla kirjoittelemaan tänne! Koulu heti alkuunsa vaatikin veronsa ja oon kirjaimellisesti viimeiset kolme viikkoa ollut melkein koko ajan kirjoissa kiinni, yrittämässä opiskella asioita parhaani mukaan. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut jäänyt bloggerin avaamiseen, vaikka koneella olisi tullut istuttua: sekin aika on tosin tuntunut menneen koulujuttuihin ja joskus puolikuolleena Netflixin tuijottamiseen. Terapeuttista hommaa ja silleen...

Koska oon tunnetusti pahemman luokan kävelevä katastrofi, voisin osasyyksi epäaktiivisuuteen syyttää omaa rakasta pääkoppaani. Pyykkejä laittaessa löin pääni muutama viikko sitten kaappiin ja siitä seurasi napakka aivotärähdys. Näkö alkoi myös reistailemaan ja aina koulupäivän jälkeen makasin kotona järjettömässä päänsäryssä. Päänsäryn takia jouduin - ja joudun yhä - tekemään 30 kertaa normaalia enemmän töitä koulujuttujen lukemisen kanssa (7 kurssia, aika napakka tahti...), siitä seuraa stressiä koulun kanssa, stressin takia nukun yöt tosi srkeasti heräilemisen takia, siitä seuraa lisää päänsärkyä... Kävin kuitenkin näöntarkastuksessa, hajataittoa löyty ja lasit tulossa hope so ensi viikon aikana!

Viola voi hyvin, ollaan maastoiltu ja se on saanut muutaman uuden kaverin :-) Tyttönen viihtyy edelleen pihalla ympäri vuorokauden kun säät suinkin antavat periksi. Ei mitään suurempaa mainittavaa - kaikki yhtä hyvin mitä ennenkin!

Ehkä aktivoidun taas hieman, nyt kun "suurimmat ongelmat" on taas hoidettu pois alta ja koulun kanssakin tulee vähän helpottamaan. Palaillaan taas!

304. Treeniä puomeilla

Heippa! Tänään aamulla (tai no aamusta ja aamusta) sain koulukaverini Elinan mun kanssa tallille, joten suunnitelmien mukaan pitkästä aikaa pääsin työstämään vähän puomeja. Ollaan Violan kanssa nyt niin ahkerasti maastoiltu ja väännetty kentällä hiki kypärässä koulua, että oli jo aikakin saada vaihtelua mukaan! Kieltämättä vähän ristiriitaisin fiiliksin lähdin tallille puomisuunnitelmien kanssa - Violahan silmin nähden innostuu kaikista puomeista ja esteistä sunmuista -, sillä eilinen maastoreissu jätti kaikkea muuta kuin kovin hyvän fiiliksen. Mua särki eilen päätä melkein koko ajan, käytiin 1,5 tunnin aikana lähes kymmenen kilometrin lenkki ja Violalla oli niin tammapäivä kun olla ja voi: jo aikaisemmin kuollut "kisavietti" tuntui syttyneen ihan jokaisella ravipätkällä kun Hilma oli mukana. Siitäpä tuli sen myötä sitten kävelylenkki meidän lyhytpinnaisten kesken...

Sileällä työskennellessä nykyinen kuolain on Violalle hieman liian kova, mistä johtuu satunnainen suun availu. Luulisin asian olevan ainakin niin, mutta oon palaamassa sileällä työskennellessä takaisin kolmipalaan, heti kun haluamani kaupasta löydän.

Asiasta kukkaruukkuun: tallille päästyämme haimme Violan tuttuun tapaan laitumelta sisälle talliin, missä länttäsin varusteet päälle huolellisten puunailujen jälkeen. Violalle oli ostettu martingaali viime talvena, sillä halusin päästä kokeilemaan sitä reippaammilla maastoilla ja esteillä työskennellessä, nimittäin tammalla on tapana pakoilla liikaa innostuessaan kuolaintuntumaa vetämällä pään ylös - etenkin maastossa rällätessä. Martingaali on nyt ollut pari kertaa käytössä ja mä oon ainakin huomannut sillä olleen apua juurikin maastossa ja tänään taas puomeja työstäessä. Mun pitäisi vain muutama reikä saada tehdyksi lisää, sillä vaikka niin tein, on tuo edelleen ihan pikkusen liian pitkä.

Kentälle menimme pientä kiertotietä, joten Viola sai alkukäynnit maastakäsin. Kentällä menin selässä silti muutaman kierroksen vielä suuntaansa, ennen kuin lähdin verkkailemaan Violaa ravissa ympyröiden kanssa. V oli yllättävän hyvin kuulolla jo ihan alusta alkaen, joten sen ratsastaminen oli ihan mukavaa eilisen tappelemisen jälkeen. Ainut miinuspuoli oli eilisestä mukana tullut "tammamood", eli Viola reagoi ihan joka ikiseen ääneen mitä mistään kuului! Oli se koiran haukuntaa, kaukana menevä auto tai kaivuri, mikä on lähellä tallin pihaa ja jonka ohi kävelimme 45min aikaisemmin ongelmitta.

Elina nakkasi kolme puomia suoralle linjalle keskenään kentän keskelle. Lähdin tulemaan niitä käynnissä kasilla, eli tein aina ympyrät ja suoristin puomeille. Käynnissä Viola ensimmäiset 5 kertaa hieman vieroksui maassa olleita puomeja, mutta nappasi idean mieleensä takaisin tosi nopeasti. Sen jälkeen puomien ylittäminen sujui ilman minkäänlaista ongelmaa, kuten viime kesänä kun viimeeksi kunnolla treenasimme.

Ravissa oli alkuun ihan sama ongelma. Ensin Viola ei meinannut suostua mennä yli ilman että sain ratsastaa ihan todella kovin eteen. Ravissa oli havaittavissa myös huomattavasti enemmän sähläämistä viimeisen, eli kolmannen, puomin kohdalla kuten myö sen jälkeen. Kaksi ensimmäistä puomia Viola meni yli vielä nätisti, mutta kolmannen kohdalle tuli usein jo pelkkää läpijuoksua tai loikimista, mikä taas johti huonoon "poistumiseen" puomeilta. Sain korjattua ongelman pidättämällä hieman kauemmin muutaman toiston jälkeen. Kun homma sujui ravissakin, päätin suosiolla lopettaa kahteen hyvään suoritukseen!

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa ainakin kahdesti taas puomi-/esteharjoitusten parissa, jos saan apukäsiä mukaan :-)

303. Kännykkäkuvia part satatuhatta

Vaihtelun vuoksi ajattelin tulla vuorostaan jakamaan muutamia kuvia kännykän kautta otettuina (ja kappas keppanaa, suurin osa lieneet snapchatin kautta), sillä seuraavia kuulumisia Violan kanssa tulossa vasta myöhemmin tällä viikolla. Perjantaina mun oli tarkoitus pitkästä, pitkästä aikaa yrittää hypätä ainakin jonkinlaisia esteitä kun Elinan sain vapaaehtoiseksi raahaamaan esteitä ja kuvaamaan samalla. Siitä postausta sitten! Muutama muukin postausidea mulla on mielessä, mutta pidemmittä puheitta asiaan:

1 & 2: aika paljon oon seurannut nyt taas ratsastusta Rion Olympialaisista, vaikka muutamaa muutakin lajia on tultu seurattua, kuten rugby ja jousiammunta :-D Etenkin toinen meidän koirista katselee ratsastusta myös mielellään ja pitkiäkin aikoja!  3: kuulun epätoivoisiin pokemonien metsästäjiin myös! Hermot vaan ei meinaa kestää joka kulman takaa iskevää Ratataa...  4: Violan kanssa ollaan iltasella maastoiltu paljon ilman satulaa!

1 & 2: Kävin tänä kesänä pitkästä aikaa mökillä! Ainakin noi auringonlaskut olivat siellä aina tuttuun tapaan ihan huikeita ja innostuin kuvaamaan niitä aina vain uudelleen ja uudelleen!  3: Kuka muistaa Star Shine Legacy pelit? Polluxista sain melkein 10 vuotta sitten nämä, löysin taas ja pakko oli pelata! Muistan vielä, että tää oli mun suosikki, mutta ihan yhtä karmiva mitä muistelin... Riina 17 vuotta ja edelleen pelkää pelata näitä!  4: Mulla kuoli marsu hengitystietulehdukseen ell pöydälle vajaa pari viikkoa sitten, joten käytiin se hautaamassa muiden kanssa ja kerättiin kukkia

302. Postaushaaste: puolesta vai vastaan?

Päätin toteuttaa kerrankin jalustin.netissä olleen postaushaasteen, mikä vaikutti mun mielestä aika mielenkiintoiselta. Luvassa siis varsin tekstipainoitteinen postaus!

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.

Puolesta. Hevonen on iso eläin ja luotu liikkumaan, joten sille pitäisi mahdollistaa liikuttaminen päivittäin tavalla tai toisella. Jos se liikkuu tarhassa tai laitumella, en koe tarpeelliseksi seitsemänä päivänä viikossa liikuttaa esimerkiksi Violaa. Jos V ei liikkuisi tarhassa tai laitumella, kävisin edes taluttelemassa sitä maastossa. Pääasiassa siis oon sen kannalla, että liikuttaa pitäisi jotenkin joka päivä, mutta itse syyllistyn siihen, etten joka päivä ole liikuttamassa etenkään kesä aikaan.

Lämppärit sopivat vain ravureiksi.

Vastaan. Omistan itse lämppärin joka soveltuu yhtälailla mulle hyväksi harrasteratsuksi. Tiedän myös - kuten varmasti moni muukin - ihan hienojakin lämppäreitä ratsukäytössä. Lämppäri on nelijalkainen hevonen siinä missä muutkin rodut, joten why not?

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.

Puolesta. Kirjoja lukemalla saattaa oppia teoriassa paljonkin asia, mutta käytännössä juttu on kuitenkin aikalailla eri. Ratsastaminen on yksi niitä lajeja, mitkä oppii vain tekemällä!

Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.

Puolesta! On se hevoselle huomattavasti ystävällisempi vaihtoehto kuin vetää vyö saman tien kireälle. Mulle on myös ratsastuskoulu aikoina opetettu, että vyö kiristetään aina asteittain, joten pidän sitä aika itsestään selvänä asiana omalla kohdalla. Hevoselle mukavampaa.

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.

Pääasiassa puolesta. Hevonen on laumaeläin, jolloin se kaipaa lähelleen lajitoveria. On silti niitäkin hevosia, jotka eivät toisia hyväksy, jolloin sitä ei voi tarhata kaverin kanssa tai laumassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lauma on aina parempi vaihtoehto - edes kaveri.

Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.

Ehdottomasti vastaan! En ole ikinä ymmärtänyt, miksi aina tulisi nousta selkään vasemmalta puolelta. Itse vaihtelen melko tiheään kummalta puolelta selkään nousen, sillä Viola ainakin on tottunut kumpaankin puoleen. Maastossakin joskus sattunut tilanteita, että selkään olen päässyt takaisin vain oikealta puolelta, jolloin oon Luojaa kiittänyt, että oon opetellut kummaltakin puolelta selkään nousemaan!

Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.

Puolesta. Onhan tämä jo suuri turvallisuuskysymys! Itse syyllistyn pitämään Violaa välillä hoitotilanteessa irti esimerkiksi karsinassa tai joskus iltasella jopa tallin pihassa. Hevonen on silti arvaamaton eläin ja voi säikähtää milloin mitäkin, jopa se rauhallisin naapurn Putte, joten vetosolmulla oikeaoppisesti kiinni on aina turvallinen vaihtoehto.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.

Vastaan. Entä ne ratsastajat, jotka eivät syystä tai toisesta kilpaile? Joita ei kiinnosta kilpailla?

Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.

Valitettavasti puolesta. Ratsastus kuuluu niihin lajeihin, jossa rahalla on todella suuri vaikutus etenemisen suhteen. Kaikki maksaa ja kallistakin on. Valmennukset, kisaaminen, varusteet... ihan kaikki maksaa!

Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.

Puolesta. Esteitä hypätessä pidän itse siistiä tekniikkaa tärkeämpänä mitä korkeutta. Ja onhan mielettömän hyviä kouluratsastajiakin olemassa, jotka eivät välttämättä kovin korkeita esteitä hyppää. Hyvä ratsastaja kun on niin paljon kaikkea muutakin kuin vain korkeita esteitä.

Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.

Puolesta ja vastaan. Periaatteessahan se olisi hyvä, etenkin ylläpitohevonen antaisi vähän osviittaa siihen, mitä tulevina vuosina olisi luvassa. Toisinaan en ole varma, olisiko se pidemmän päälle niin tarpeellista. Vuokrahevonen taas ei paljasta mitään todellisuudesta hevosen omistajana!

On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.

Vastaan. Tämähän on vain sanonta! En kyllä osaa määritellä virallista "hyvää ratsastajaa", mutta uskon ettei sitä tippumisissa mitata.

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.

Puolesta! Yhdellä hevosella ratsastaessa oppii turhan tarkkaan ennakoimaan kaiken, sillä heppa toimineet yleensä samoin tavoin. Joskus on hyvä virkistellä muistia muiden hevosten selässä. Huomasin pari päivää sitten itsekin, ettei ollut yhtään hullumpi idea kokeilla välillä muuta hevosta Violan lisäksi.

301. Uutta ilmettä blogille

Yövirkkuna tuttuun tapaan kello 1.30 sain inspiraation siihen, millaisen ulkoasun tykkäisin omassa blogissani nähdä. Edellinen kun ei miellyttänyt silmää oikeastaan juurikaan, mutta kelpasi väliaikaisesta korvikkeesta. Nyt monen tunnin ahertamisen jälkeen sain aikaiseksi uuden ulkoasun, mikä omaa silmääni miellyttää hyvin paljon enemmän! Tumma sävy on mielestäni rauhoittavampi ja enemmän mun tyylinen mitä aikaisempi vaaleus - toki myös kivaa vaihtelua aikaisemman tilalle. Muutamia hienosäätöjä kaipaa edelleen, mutta uskoin blogin olleen tarpeeksi siisti nyt avattavaksi uudelleen.

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

300. Uusi heppatuttavuus

Moikka! Eilen keskiviikkona pääsin pitkästä, pitkästä aikaa kipuamaan jonkun muun hevosen selkään kuin Violan. Sen puoleen oli tuttu ja turvallinen meno, että kyseessä oli lämpönen ex-ravuri aivan kuten Viola on myös. Itse asiassa, kyseessähän on Violan nykyinen paras ystävä Hilma, mikä asuu siis samalla tallilla ja on Violan kanssa ollut nyt kesän samassa laidunlohkossa. Viivin kanssa päätettiin tänään kokeilla vaihtaa keskenään allamme olleita ratsuja ja ei ollut yhtään pahitteeksi. Huomasihan sitä, että paljon on tultua samalla hevosella ratsastettua!

Muistikuvani mukaan Viivi on puhunut, että Hilmalla on ratsastettu nyt seitsemän kuukauden ajan. Itse olen myös saanut olla todistamassa sitä, että etenkin toisessa päässä kenttää Hilma on todella säikky ja riistäytyy aika helposti käsistä. Ajatuksen turvin ensimmäisellä kerralla ajattelin mennä kokeillen vain puolikkaalla kentällä, sillä en halunnut lähteä ottamaan ylimääräisiä riskejä heti ensimmäisellä kerralla. Kivempi oli saada siitä molemmille pinttymään päähän kiva muistikuva - niin hepalle kuin kuskille selässäkin.

Käynti tuntui alkuun tahmealle, mutta hyvinkin mahdollista että kuvittelin vain niin. Jos Violaan alkaisin vertaamaan, oli Hilma selkeästi hitaampi liikkeineen. Viola nyt muutenkin tuntuu olevan keskivertoa reippaampi ihan askellajissa kuin askellajissa. Hilma kuikuili aika paljon ympäriinsä, sekä ihmetteli ihan jokaista asiaa. Aika hyvin sain sen keskittymään kuitenkin tehdessäni jonkinlaisia puolipidätteitä ja laittamalla liikkumaan kunnolla eteen. Hilma tuntui unohtaneen joskus nostella jalkojaan, mistä seurasi pienimuotoista kompurointia hieman siellä sun täällä. Se muistutti hyvin pitämään ajatukset ratsastamisessa ihan koko ajan, etenkin siinä että Hilma meni koko ajan reippaasti eteenpäin.

Ravin kanssa meillä oli alkuun pieniä erimielisyyksiä. Violan kanssa olen tottunut saamaan ravin nousemaan niin tajuttoman pienillä avuilla, että tunsin itseni aika eksyneeksi Hilman selässä kun sama ei toiminutkan. Muutaman kerran sain raipan kanssa avustaa heppaa liikkeelle. Ravissa meni taas pieni hetki ensin siihen, että löysin oikean tahdin keventää ja muutenkin siihen, että sain liikettä hieman kontrolliin. Sen jälkeen kun kaikki palapelin palaset alkoivat napsahtelemaan paikoilleen juttu alkoi luistamaan hieman paremmin. Taisin löytää vähän oikeita asetuksia tamman kanssa!

Viivi toi pääty-ympyrälle myös yhden puomin auttamaan Hilmaa hieman asiaan keskittymiseen. Menin sen muutaman kerran käynnissä ja ravissa kumpaankin kierrokseen ja etenkin vasemmassa kierroksessa, ravissa, Hilma meni nätisti yli! Ravikin alkoi hiljalleen muuttua loppua kohden aina vain parempaan suuntaan, eikä se ollut enään ihan mahdotonta säheltämistä ja jalkojen laittamista ihan mihin sattuu.

Näytän niin hirmu iloselle "hyvin" nukutun yön jälkeen... :D

Millaset fiilikset jäi? Päällisin puolin tosi hyvät, vaikka mua kieltämättä jännitti hirveästi mennä jollakin muulla hevosella pitkästä aikaa. Viimeeksi taisin ratsastaa joulukuussa 2014 yhdellä puoliverisellä, mutta sen jälkeen oon mennyt vain Violalla. Huomasihan sitä olevansa aika hukassa kun heppa ei toiminutkaan juuri sillä tavalla mitä on tottunut odottamaan. Hilma oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kiva tapaus ja uskokaa tai älkää - tästä tammasta tulette vielä blogin puolelta lukemaan uudelleen ja uudelleen! :-)

299. Ei ollut riemulla rajaa kun asian hoksasin

Hyvää iltaa! Postauksen julkaisu meni vähän myöhäiseksi, mutta mun oli pakko päästä jakamaan vielä tältä illalta jääneen hyvän fiiliksen tänne kaiken kansan luettavaksi. Oli harvinaisen hyvä idea suunnata ratsastamaan vasta illan suussa lämpötilan laskettua hieman ja sopivasti päivän tuulenpuuskatkin olivat enään historiaa. Päivällä tosiaan sain taas kärvistellä melkein lämpöhalvauksen partaalla kun kävelin erääseen liikkeeseen ostamaan violalle uusia päitsiä edellisten tultua ikävästi tiensä päähän. Hyvinhän ne kerkesivät palvella monen vuoden ajan - aina muistoissani! :-D

Asiasta kukkaruukkuun - oon vihdoin alkanut ratsastamaan näköjään ihan oikeissa ratsastuskamppeissa. Ei siinä mitään, sillä aikakin oli jo opetella! Monesti oonkin laittanut jo ihan kengät ja saappaanvarret jalkoihin ennen selkään menemistä, sillä huomasimpa tuossa eräs kaunis päivä sen olevan paljon helpompaa kuin tennareissa tai lenkkareissa ratsastaminen. Nilkkani pysyy paremmin kontrollissa ja jalka ylipäätään. No, olipas taas turhaa selittämistä kerrakseen.

Ja kuvista kuuluu iso kiitos Viiville!

Tarkoitus oli ratsastaa vain vähän kentällä, ihan pikkasen juttuja läpi ilman sen kummempia suunnitelmia. Luotin siihen, että ratsastan ihan vain oman fiiliksen mukaan. Yllätyksenä Viola olikin jopa kerrassaan tahmea alkukäyntien aikana. Syyksi osaan epäillä sitä, etten nähnyt muuten yhden yhtäkään ötökkää: ei kärpäsiä, itikoita, paarmoja, mäkäräisiä, mitä näitä nyt löytyykään. Viileämpi ilmakin saattaa saada Violan keskittymään vähän paremmin ja käyttäytymään niin sanotusti huolettomammin. Käynnissä kentällä aloin kuitenkin heti työstämään hieman väistöjä, mitkä onnistuivat tosi hyvin. Vasempaan väistäminen oli kuitenkin vähän hankalampaa mitä oikeaan suuntaan, mutta niin se on ollut jo kauan aikaa.

Tänään ymmärsin myös kiinnittää omaan istuntaani pikkasen enemmän huomiota mikä nyt jälkeenpäin tuntuukin lonkankoukistajissa ihan olan takaa! Istun helposti vähän väärässä kohtaa satulaa ja syynä lienee se, että teen jaloillani jotakin väärin. Hitto kun en osaa selittää tätä nyt kunnolla! Tänään kuitenkin monissa pätkissä osasin korjata asiaa, istuin paremmassa kohtaa satulaa, mutta siinä vaiheessa mun keskivartalon hallinta alkaa pettämään. Joo, voisin yrittää taas treenata tiukemmin. Sitä se itsensä kevyelle päästäminen teettää.

Lopussa Viola alkoi vähän hoksaamaan mitä siltä hain ja pätkittäin liikkui tosi hienosti!

Viola kuikuili aika paljon ympäriinsä kuten tässäkin kuvassa - pitkällä ohjalla mennään aina treenin alussa ja lopussa!

Ravissa aloitin keventelemällä melko pitkällä ohjalla ympyröitä päätyihin ja keskelle. Viola oli hyvin kuulolla, vaikka vauhdin kanssa saatiin satunnaisesti tapella, että se pysyi sopivana. Viola kun tarjosi koko ajan joko turhan nopeaa tahtia tai aivan liian tahmeaa jalkojen perässä laahaamista, mutta pienen pätkän jälkeen homma alkoi luistamaan paremmin. Ympyröillä V on alkanut taipumaan taas paremmin myös vasempaan suuntaan, kuten taisin myös edellisessä postauksessa ohimennen mainita oman muistikuvani mukaan.

Kun ympyrät menivät hyvin, alotin tekemään samaa hieman harjoitusravissa aikeissa saada taas heppa kontrolliin. Koska juttu sujui paremmin kuin oletin, kokeilin taas pitkästä aikaa hieman raviväistöjä mitkä Viola fiksuna heppana oppi juurikin edellisenä kesänä. Pitkään aikaan ne eivät olleetkaan onnistuneet, mutta tänään meni ihan nappiin! Ei ollut riemulla rajaa kun asian hoksasin :-D Muutamat onnistuneet väistöt, sitten luovutin suoraan pidemmän ohjan ja ralliteltiin vähän kenttää ympäri, minkä jälkeen loppukäynnit. 

Huomenna luvassa vähän spesiaalimpaa tekemistä, mutta siitäpä postausta myöhemmin!

298. Vähän onnetonta menoa

Noniin, nyt pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa uusia ratsastuskuviakin ihan tuoreeltaan jaettavana teille siitä huolimatta, ettei ollut todellakaan meidän päivämme! Ilmeisesti pitkääkin pidempi "maastoillaan huolettomasti ilman satulaa" putki on alkanut nousemaan Violan päähän, minkä vuoksi kentällä työskentelemisestä ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Ei tietenkään kun kamera oli kerrankin mukana! Tavallaan kun en osannut edes yllättyä enään... :D

Heräsin tosiaan ihan ajoissa aamulla ja otin pyörällä suunnaksi tallin. Valehtelematta olin varmaan lämpöhalvauksen paikkeilla mustissa ratsastushousuissa pyöräillessä ainakin +20 asteessa, joten en tiiä mikä neronleimaus oli valita just nuo housut. Anyways, muutamaa pokemonia ja ylämäkeä myöhemmin päädyin kiertotien kautta tallin pihaa missä Maria mua pitkästä aikaan odotti, haettiin heppa ja saatiin vihdoin laitettua se sisällä kuntoon. Sisällä tuli huomattua miten vasen silmä eritti hieman nestettä ja vaikutti olleen vähän enemmän kiinni mitä oikea silmä oli. Huuhdoin sitä vähän viileällä vedellä, sillä uskaltaisin veikata ötököillä olleen vaikutusta asiaan. Eilen kaikki oli kuitenkin ok ja Violalla on silmät pikkusen herkillä näin kesäisin ollut ennenkin. Jos pidempää on niin eläinlääkärille soitto vaan!

Pikkusen onnetontahan menoa toi tänään oli.

Kentällä otin alkukäynnit kentällä vähän miten sattuu ja vielä siinä vaiheessa Viola oli ihan ok, vaikka sitä selkeästi otti tunteisiin mennä aitojen sisään maastolenkin sijasta. Melko nopeasti lähdin kuitenkin ravailemaan alkujaan kenttää ympäri paljon ympyröitä tehden, mutta jo oikeassa kierroksessa meno oli ihan hirveen tuntusta. Viola oli kuin pahemman luokan hirvi ja jästipäisesti meni ihan omien menojensa mukaan. Hirveän kauan sain tehdä töitä, että se otti itseään paremmin käyttöön. Silloinkin juokseminen oli ihan älytöntä ja mun oma tasapaino horjahteli miten sattuu. Hyviä pätkiä tuli kuitenkin. Vasempaan suuntaan oli jo huomattavasti parempi, vaikka viime aikoina Viola on ollut jäykän tuntuinen vasempaan kierrokseen. Tänään ainakin tuntui todella paljon paremmalle.

Viola spottasi pelottavan harakan jonkun matkan päästä ja kuski valmistautui sinkoamiseen, mikä olikin ihan aiheellinen varatoimenpide... Pieni loikka suuntaan jos toiseen tulikin!

Heitin jalustimet kaulalle ja kokeilin jos olisin saanut niin istuntaa paremmin läpi. Homma meni itse asiassa paremmin näin, mutta jalustinhihnat jäi vähän pahasti reiteni ja satulan väliin, milloin se tuntui ilkeälle. Otin jalkkarit takaisin jalkoihin ja jatkoin ympyröillä ratsastelemista pienissä pätkissä harjoitusravissa, mikä meni ihan ok. Vauhti olisi saanut olla vähän rauhallisempi mielestäni. Muutamien hyvien pätkien jälkeen tyydyin lähtemään kävelemään maastoon pienen lenkin loppukäynneiksi, sillä oma motivaatio ei riittänyt tänään tappelemaan sen pidempää. Muutamaan onnistuneeseen pätkään oli hyvä lopettaa, sillä se oli paljon vaadittu. Puolet ratsastuksesta kun meni hirmu pelottavan harakan kyttäämiseen aidan toisella puolen. Ihan hirveää, ymmärtäähän sen...

297. Selfiehirmu is back

Moikkeliskoikkelis moi! Näin pitkästä aikaa tuun valittelemaan siitä, miten kuvaajaa on melkein mahdoton saada tallille näinä päivinä taas mukaan. Muista sitten milloin viimeeksi oon kuvia saanut (lukuun ottamatta selfieitä joista noi on loistava esimerkki...). Mun onnekseni elokuun ekalle viikolle lupautui mukaan kuvaajaan, joten jos nyt vihdoin pitäisin sanoistani kiinni ja saisin tuoreita ratsastuskuvia ja -videoita vielä tältäkin kesältä!

Violan kanssa ollaan nyt maastoiltu paljon etenkin ilman satulaa, sillä löydettiin seuraksemme Viivi ja hänen oma lämppäritammansa Hilma, joka onkin Violan ylin ystävä :-D Kentälläkin on tultu hömppäiltyä lähinnä ilman satulaa ja maastakäsin... Temppujakin alettiin taas opettelemaan ja hiljalleen alkaa olemaan hyvällä mallilla edes jalan nostaminen käskystä - jeejee! Keskiviikkona kengittäjä tulee laittamaan kaviot kuntoon, hepat chillailee edelleen laitumella ja kaikki on aikalailla ok... Kattoo nyt miten tää tästä taas lähtee, joten see u soon!

296. Pieni yksityistalli vai suurempi talli?

Kiitos unirytmin katoamisen aloin kirjoittamaan varmaan kahden aikaa yöllä tätä postausta. Halusin alkaa pohtimaan jotakin. Oon ollut niin pienillä kuin isoilla talleilla ja erot sellaisten välillä on lopulta melko suuria. Paljon sekavaa tekstiä luvassa, isot pisteet jos joku jaksaa lukea!

Oon omistanut Violan hieman yli kaksi ja puoli vuotta, marraskuusta 2013 lähtien. Ensimmäiseksi muutimme entisen kotini lähellä olleelle yksityiselle tallille, jossa hevosia enimmillään oli seitsemän kerrallaan. Porukka oli pieni, jokainen kävi vajaan kahden vuoden aikana tutuiksi vuokraajia myöden vaikka porukka kerkesi aina vaihtumaan. Myös hevoset olivat tuttuja ja kaikki tavat sekä se, että omassa rauhassa sai olla todella helposti. Harvoin oli niitä päiviä, kun kaikki hevosenomistajat tai vuokraajat mätkähtivät sopimatta samaan aikaan tallille suunnitelmissa ratsastaa kentällä.

Syksyllä 2015 - eli viime syksynä - muutimme uuteen talliin. Olen edelleen alaikäinen, en koskaan hankkinut mopokorttia mikä tarkoittaa sitä, että olen auttamatta riippuvainen kyydeistä ellen pyörällä tai kävellen pääse mihinkään. Matkaa edelliselle tallille olisi taittunut ainakin yli kymmenen kilometriä, bussilla olisi mennyt yli 20 minuuttia parin kilometrin päähän tallista. Kaiken lisäksi puolihoito sitoi talvisin käymään paikalla päivittäin siivoamassa, tarkistamassa hevosen kunnon ja laittamassa ruuat ellei liikuttaa aikonut. Tässä postauksessa pohdin Violan muuttumista uuden tallin myötä.

Uusi talli on suuri tai ainakin suurempi mitä edellinen tallimme. Olen itse - kuten varmasti moni muukin - alkujaan tuntiratsastaja ja kävin kahdella ratsastuskoululla vuosien ajan ensin kerta viikkoon ratsastamassa ja myöhemmin hoitajana monesti viikossa ratsastustunnin lisänä. Niihin aikoihin en ollut päässyt tarkemmin kosketuksiin pieniin yksityistalleihin ja olin vannoutunut suurien tallien ystävä. Paikalla oli koko ajan porukkaa, kavereita sai helposti ja tekemistä riitti tuntien katsomisesta tallilla auttelemiseen. Vasta Violan myötä pääsin kosketuksiin yksityistallin arkeen. Alkuun oli outoa, kun käsillä ei saattanutkaan olla juuri samalla sekunnilla osaavampaa apua. Apua tietenkin sai, mutta usein sitä oli paikalla yksin. Tallille todella piti mennä yksin, ellei mukaan saanut epätoivoisesti raahattua kavereita.

Puoli vuotta eteenpäin ja aloin tottumaan ajatukseen. Viola oli asunut aikaisemmin pihassa olleessa tallissa, enkä tiennyt miten tamma käyttäytyy isommissa paikoissa. En osannut sen kummemmin siis kiinnittää siihen huomiota. Lopulta aloin pitämään siitä, että paikalla sai todella olla ihan omassa rauhassa, mutta seuraa sai kun ajoissa osasi kaikesta sopia. Entisellä tallillani järjestettiin kentällä myös tunteja ja valmennuksia ulkopuolisien toimesta: kenttää sai vuokrattua omistajalta. Tuntien katsominenkaan ei jäänyt vain ratsastuskouluaikoihin.

Kun vajaan kahden vuoden jälkeen piti alkaa sopeutua taas suuremman tallin tapoihin, oli se pienoinen... kulttuurishokki, jos niin voi sanoa. Mulla on maailman surkein nimimuisti. Se tuntui kruunanneen kaiken, sillä en todellakaan osaa yhdistää nimiä kenenkään kasvoihin. Suurella tallilla on paljon ihmisiä ja monesti tuppaan jäämään miettimään kaikkien nimiä pitkäksikin aikaa. Jottei poiketa nyt täysin aiheesta - mihin tää vähän taisi lähteä? - ei suuremmalla tallilla saa aivan niin helposti sitä omaa rauhaa. En kiistä, etteikö meidän tallilla siihen ole enemmän mahdollisuutta mitä edes kuvittelin. Ehei, oon monesti saanut touhuta melkeimpä yksikseen hienoissa tiloissa! Silti siinä on sitä jotakin, minkä koen edelleen hieman vieraaksi. Ehkä osittain se, etten tunne porukkaa niin hyvin mitä olen vuosien saatossa, edellisissä paikoissa ihmiset tuntenut. Tästä voisi ajatella, että voisin tutustua ihmisiin. Tykkään tallilla yleensä hoitaa hevosen ja keskittyä siihen ihan 100%, joten se ei ole välttämätöntä - ihmisiin tutustuminen, mulle. Juttelen kun mulle jutellaan, vastailen, tervehdin ja pidän hyvät käytöstavat. Apua on kuitenkin aina lähellä, mikä on kerrassaan iso etu!

Viola taas on mun vastakohta tässä, sillä se selkeästi tykkää enemmän suurista talleista joissa on jotakin seurattavaa ja tapahtumaa. Mä taidan luokitella itseni siihen porukkaan, joka pitää pienemmistä yksityistalleista. Puitteet ovat auttamatta paremmat nyt mitä ennen, mutta lieneekö se yksi seikka mihin en ole vieläkään kerennyt tottumaan? Ehkä. Koska Viola on selkeästi tyytyväisempi elämäänsä nyt mitä ennen, on mun auttamatta pakko tottua suuremman tallin elämään. Ehkä se vaatii aikaa samalla tavalla mitä aikaisemmin kun siirryin vastaavista paikoista yksityistallin elämään - onneksi mulla on aikaa totutella ihan rauhassa, vie se aikaa miten kauan tahansa.

Näettekö te itsenne enemmän ratsastuskouluissa, suuremmilla talleilla, pienillä yksityistalleilla?

Kauanko luulette tai kauanko teiltä vaati tottua siirtymisessä toisesta toiseen, jos niin on käynyt?

295. Vettä ja varsoja

Paljon pyöräilyä, hellettä, hyvää seuraa, paarmoja ja varsoja - siinä tämän päiväinen juttu.

Lähdin aamulla kymmenen aikaan väsyneenä pyöräilemään kotoa. Siinä vaiheessa tulin miettineeksi, miten olisi kannattanut yrittää nukahtaa aikaisemmin. Aamun pakollinen suihkukäynti siirsi herätystä vielä suuniteltua aikaisemmaksi. Kaislan kanssa tavattiin puoli yksitoista ja suunnattiin matkamme päivän ensimmäiselle etapille, pienelle yksityistallille jonne kotoa tuli matkaa ainakin 20 kilometriä. Perille päästiin ja laitumella odotteli kaksi tammaa varsoineen ja ai että mikä varsakuume iski! Sain otettua kuvia miten suunnitelmissa oli, mutta en niitä kehtaa julkaista blogin puolella, sillä mulla ei ole siihen lupaa kysyttynä...

Seuraavaksi polkastiin jälleen reilusti yli 20 kilometriä Violalle. Auta armias sitä paarmojen määrää... Niistä ei tuntunut päässeen eroon oli sitten aivan missä tahansa. Kesä <3 Joka tapauksessa, Viola on mennyt kesäkuun lihotuskuurilla eli oon suosinut maastakäsittelyä ja taluttelulenkkejä. Tänään suunnattiin hiekkakuopalla olleelle pienelle uittopaikalle minne matkaa oli hyvä jos mitään. Ylemmistä kuvista varmaan näkeekin, miten meillä meni... :D

Viola teki ihan saman mitä edellisenä kesänä! Veteen meneminen oli ihan hirveän vaikeaa ja lopulta mun oli uhrauduttava ja näytettävä mallia vaikka mieli ei olisi tehnyt yhtään. Mitä en hevoseni eteen tekisi?

Pienistä epäselvyyksistä huolimatta veteen päästiin! Violalla tuppaa olemaan tapana se, ettei tamma lähde kovinkaan innoissaan kokeilemaan mitään uutta. Sama oli viime vuonna: ensin veteen oli hankala päästä ensimmäisellä, toisella kerralla, mutta kun Viola hoksasi idean oli sitä hankala saada enään pois. Sisäisen vesipedon herääminen kaipaa oman aikansa. Tällä kertaa juttu jäi vain pelkkään rannan maisteluun ja kahlailuun, eikä Viola kovinkaan pitkää aikaa vedessä viihtynyt. Jouduin sitä tönimään välillä, ettei sentään päälle rynnännyt. Selkeästi Violaa kiinnosti vesi ainakin jossain määrin potkimisen ja tutkailun perusteella - ehkä ensi kerralla parempi!