277. Uusi talli - muutosta Violassa?

Muutimme Violan kanssa syyskuun loppupuolella uuteen talliin mikä oli molemmille kaikin puolin varsin jännittävää. Olimme olleet edellisessä tallissa lähes kaksi vuotta, eli koko sen ajan mitä Viola mulla edes ylipäätään oli ollut omistuksessani. Muuttoon se suurin syy oli se, että tarvitsimme tallin täysihoidolla ja lähempää kotiamme. Edelliselle tallille matka olisi käynyt liian vaikeaksi lukioikäiselle tytölle joka joutuu turvautumaan julkisiin ja pyörään kesällä, talvella, keväällä ja syksyllä. Uudelle tallille matkaa on vain 8km, lähelle pääsee myös jotenkin julkisilla ja tallissa on täysihoito.

Kuitenkin yksi ensimmäisistä asioista mitä muuton jälkeen tulin huomanneeksi oli se, että Violassa todella tapahtui muutosta uuden tallipaikan myötä ihan jo ulkonäössä sekä käyttäytymisessä ylipäätään. Ensimmäiset viikot meni kuitenkin vielä ihan miten sattuu; Viola osasi vääntää koko muutosta tosi ison numeron! Sillä menikin pieni ikuisuus tottua siihen faktaan, että se olisi nyt uusi koti ja uudet kaverit. Siinä vaiheessa muutos käytöksessä... no, sen olisi varmasti sokeakin huomannut. Kaikki oli uutta ja pelottavaa, ehkä kentän aitaakin kannatti säikähtää neljätoista kertaa ennen kuin se osottautuikin ihan tutuksi ja turvalliseksi. Tamma mikä tamma, niinhän se menee.

Kuukausi siinä varmaan meni, ennen kuin Viola alkoi käyttäytymään taas rauhallisemmin kotiutuneena viimeistään siinä vaiheessa kunnolla talliin ja uusiin ystäviin. Tiesin jo alkuunsa, että Violalla menisi varmasti pieni hetki ennen kuin se ymmärtäisi asiat kunnolla ja osaisi suhtautua kaikkeen hieman paremmalla asenteella. Draamakuningatar se tuppaa kuitenkin olemaan, jotenka iso reagointi kaikkeen ei ollut uusi juttu. Kieltämättä kentällä aina samaisen estetolpan säikähtäminen kerta toisensa jälkeen sai mun hermot kireälle usempaankin otteeseen.

Lopulta kun Viola sitten alkoi rauhoittumaan alkoi näkymään kuukausien kuluessa ihan huomattavaakin poikkeusta aikaisempaan. Edellisessä tallissa Viola oli ehkä jopa aika pasiivinen sen puoleen, ettei se ollut mikään niinkään eloisa - en tiedä, voiko näin nyt ihan sanoa. Hankala kuvailla sitä, mutta joka tapauksessa. Nyt uudessa tallissa sen mielenkiinto on noussut aivan uudelle levelille oikeastaan asian kuin asian suhteen. Tallissa se seisoo jatkuvasti korvat hörössä ja oikeasti kiinnostuneena seuraa tapahtumia kaiken aikaa. Tietenkin kyseessä on nyt oikeasti isompi talli, jolloin katsomista on enemmän. Se on silti enemmän läsnä niinäkin hetkinä kun ollaan kahdestaan vaikka tallissa karsinassa ja harjailen sitä.

Violasta muuttui myös tosi paljon pirteämpi. Sillä on tarhassa kaksi kaveria pitkin päivää ja paljon heinää nenän edessä, sekä ympärillä on myös muita hevosia ihan hyvä määrä. Luulen, että sillä on ollut tosi iso vaikutus siihen, että Viola vaikuttaa tosi paljon onnellisemmalta ja pirteämmältä mitä aikaisemmin edellisessä tallissaan. Kentällä se työskentelee paljon rehellisemmin mitä aikaisemmin, sekä on edelliseen verrattuna enemmän eteenpäin pyrkivä ja samalla myös kuuliaisempi. Se menee jopa viiden hevosen kanssa samaan aikaan nätisti kentällä, vaikka sitä olisi ollut hankala uskoa vielä 1,5 vuotta sitten. Diivamaiset piirteet eivät tosin ole kadonneet mihinkään - nekin korostuneet vain entisestään.

Kuten alkuun jo sanoin, ei muutos ole jäänyt pelkästään henkiselle tasolle ainakaan Violan kohdalla. Vapaan heinän ansiosta se on saanut hyvin lisää massaa ja pyöreyttä ja jos nyt rehelliseksi aletaan, yhessä vaiheessa jopa turhan paljon lisää pyöreyttä. Onneksi sen sai karsittua myös hetkessä olemattomiin - ylimääräiset sentit mahasta pois! Karva näyttää ainakin mun silmääni todella paljon paremmalta mitä aikaisempana vuonna - tai no, kokonaan aikaisempina vuosina. Kylmemmilläkin pakkasilla se on pärjännyt fleecevuorellisella sadeloimella tosi hyvin ulkona eikä jumeista ole pitkään aikaan ollut pienintäkään havaintoa selän alueella jonne ne aikaisempina vuosina sijoittui kylmän vuoksi.

Kaikki tää muutos mitä Violassa on tapahtunut on kuitenkin mun silmissäni ollut vain positiivinen seikka. Omistajan on tietenkin aina ihana nähdä oma nelijalkainen toveri onnellisena ja pirteämpänä mitä aikaisemmin, väistämätön fakta ♥