337. Jouluhirven treenipäivä

Tuskastelin viimeeksi eilen illalla sitä miten Violasta ei ole yhtäkään jouluista kuvaa. Ajatuksista inspiroituneena tamma-parka sai päähänsä tänään poron sarvet koko ratsastuksen ajaksi sekä punaiset söpöt jutut (?), joten meno tuntui hetken jouluisemmalta. Sarvet saivat lopulta Violan näyttämään ennemmin hirveltä kuin porolta, mutta kävi se niinkin!

Ratsastaessa Viola on rauhoittunut uudella tallilla. Meillä on (omasta mielestäni) ihan mielettömän hyvä kenttä: se on iso ja pohjat on tähän menneessä olleet tosi hyviä. Kentän lisäksi mahdollisuus on käydä ratsastamassa myös tallin vieressä olevilla pelloilla, missä ollaankin kerran ennätetty käydä. Suhtauduin silloin vielä aika varovasti ratsastukseen, sillä Violalla ei vielä silloin ollut tilsakumeja ja tamma taiteilikin koroilla.

Asiasta toiseen: Viola pääsi tänään taas kunnolla töihin. Aika paljon ollaan treenattu nyt sileellä ja suunnitelmissa olisi jatkaa samalla tapaa koko talvi. Projektina on etenkin laukan työskenteleminen, jotta sen saisi sujumaan oikeasti kunnolla. Tänään olimme kuitenkin vain ravityöskentelyn parissa, joten laukat saavat jäädä muhimaan edellisiltä treenikerroilta tamman pääkoppaan. Olen kokenut parhaaksi pitää Violan kanssa pieniä välipäiviä laukkatreenistä, jotta se saa rauhassa sulatella kokemaansa ja oppimaansa. 

Alkukäyntien jälkeen taivuttelin Violaa aika paljolti puolelta toiselle ja tulos oli parempi mitä odotin. Violaa sai tosin herätellä pian taivutteluiden jälkeen paremmin kuulolle vauhdin hidastamisen merkeissä. Kun käynti alkoi tuntumaan hyvältä, otin vielä muutamat väistöt. Ne olisivat voineet sujua paremminkin Viola kun ei kunnolla tuntunut väistäneen kumpaankaan suuntaan.

Ravissa Viola tuttuun tapaansa alkuun kiirehti liikaa. Se on nykyään onneksi helpohko saada hidastamaan tahtia muutaman kierroksen aikana, jonka jälkeen liikkuminen on hallitumpaa ja tammakin keskittyy oleelliseen. Ravissa Viola taipui tuttuun tapaansa ihan ok hyvin vaikka parempiakin aikoja on nähty. Ratsastelinkin lähinnä ympyröitä ja taipumisen lisäksi keskityin pitämään rauhallista tempoa yllä, ettei Viola kiirehtisi liikaa.

Harjoitusravi on meillä kanssa aktiivisesti työn alla. Lähinnä suurimpana tehtävänä on että itse opin istumaan rennosti Violan askeleissa mukana. Välillä tulee hyviä pätkiä ja kausia kun taas välillä saa yrittää laittaa hommaa toimimaan hammasta purren. Tällä kertaa sain ratsastella useampia ympyröitä kiroten, miten hevonen tuntui luistavan alta kuin vesi. Meni hetki aikaa ennen kuin tajusin, mikä mätti ja kyseessä oli täysin oma moka! Olen tiedoistanut aina että jalkani ovat suuri ongelma, sillä ne tuntuvat valuvan välillä vähän minne sattuu. Nyt kun ajattelemalla ajattelin omien jalkojen paikkaa, pysyivät ne huomattavasti paremmalla sijainnilla ja sain ratsastettua Violaa aktiivisemmaksi, jolloin myös ravi muuttui kummallekin paremmaksi. Ei auta siis kuin harjoitella!

336. Paljon on tapahtunut

No mutta hellurei ja hellät tunteet! Kuukausia kulunut sinne sun tänne enemmän ja vähemmän kiireisenä. Oon saanut ekat kirjotukset alta pois vaikka uskonto menikin omasta mielestäni aika penkin alle kun YTL:tä koe tuli takaisin arvosanalla C. Anyways, töitä on kanssa riittänyt ja koulua sen ohella, vamman kanssa tappelua ja totta kai myös hevostelua!

Suurin muutos kuluneiden kuukausien aikana on muuttomme pienemmälle yksityistallille.  Hirveän paljon en muuttamisen syitä sun muita ala avaamaan, mutta oon itse ehdottomasti pikkutallien ihmisiä! Muutimme jo joulukuun alussa ja kahden viikon sisään Viola on tuntunut viihtyneen mielettömän hyvin uudessa kodissaan. Sen seurana on kaksi ponia ja suomenhevonen - oikea tyttöliiga! Voisin kirjoitella myöhemmin vuodenvaihteessa ajatuksia jälleen siitä, miten uusi talli on muuttanut Violan käytöstä edelliseen verrattuna. Ainakin viime postaus samalla teemalla oli saavuttanut suosion lukijoiden keskuudessa. Tähän mennessä oon havainnut pelkkää positiivista muutosta.

Mitä enemmän koulujuttuja kasautuu harteelle (juhuuu kevään kirjoitukset!) sitä enemmän iskee intoa kirjoitella blogiin. Välillä nuo pidemmät tauot vaan on paikallaan, ettei koko hommasta tule silkkaa pakkopullaa! Palaillaan taas tarkempien kuulumisten ja muiden merkeissä. :)

335. Yli mentiin, miten jatkaa?

Moikka! Keskiviikkona kävin hyppäämässä Violan kanssa kentällä muutamaa estettä, kuten aikaisemmin julkaisemaltani my day -videolta joku saattoikin jo nähdä. Postauksen kaikki kuvat ovat otettu kännykällä, sillä kamerani ei syystä x ottanut kuvia ollenkaan yrityksistä huolimatta. Tai no otti ja todella hitaasti. Kotona mulle vasta valkeni, että 10 sekunnin itselaukaisin oli jäänyt multa päälle edelliseltä päivältä, mutta eipä tieto enään kotona juuri auttanut!

Aloitin verkkailemalla pitkin alkukäynnein ja ravissa kenttää ympäri samalla kun Elina kasasi kaksi pientä estettä kummallekin puolelle kenttää, pitkille sivuille. Tarkoituksenani oli kokeilla tulla ensimmäiselle esteelle ravissa, jonka jälkeen Viola nostaisi laukan ja tulisimme laukalla lähestyen toiselle esteelle harjoituksena. Viola kun nostaa esteen jälkeen aina hyvän laukan.

Verkkailujen jälkeen sain todeta, että Viola oli ainakin neljä kertaa parempi ratsastaa mitä edellisenä päivänä. Aloitinkin tulemaan pientä ristikkoa muutaman kerran oikeaan kierrokseen. Viola sai heti jutun päästä kiinni ja hyppeli esteen ylitse kuin vanha tekijä korvat kohti taivasta. Kaikki hypyt onnistuivat hyvin, sekä sain ylläpidettyä tasapainoista ja rauhallista laukkaa esteen jälkeen hyvän aikaa. Elina kerkesi ihmettelemään ääneen, miten oli jännä, ettei Viola kuumennut ollenkaan. Tottahan se oli - tyttö meni ihan mielettömän rauhallisesti, vaikka kuumuu helposti monista asioista: pääasiassa laukasta, sekä maastossa ratsastaessa. Ei näköjään ainakaan näillä pienemmillä esteillä, hyvä niin!

Vasempaan kierrokseen hypyt onnistuivat myös ihan ok hyvin, tosin siihen kierrokseen Viola nosti esteen jälkeen turhan hätiköidyn laukan ainakin kolmella ensimmäisellä kerralla. 

Yhden esteen hyppäämisen jälkeen siirryin yrittämään varsinaista tehtävää, mikä oli kahden esteen ylittäminen: toinen ravissa, toinen laukassa. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen selvisi, että jälkimmäistä estettä oli siirrettävä taaemmaksi, jotta saisin enemmän aikaa kääntää Violaa esteelle. Kun este oli siirretty ja ohittamisongelma tasoitettu, Viola rikkoi ennen estettä aina raville ja hieman epäröiden ylitti esteen. Luultavasti se tarvitsee siis vähän lisää rohkeutta ylittää este laukassa, sillä kesällä 2015 sekin onnistui muutaman kerran.

Seuraavaksi projektiksi meillä tulee esteillä kuitenkin se, että on keksittävä miten Violan saisi jatkamaan suoraa hypystä alas tullessa. Nyt heti esteeltä laskeuduttua kun laukka nousee, Viola kaartaa automaattisesti siihen suuntaan mihin on tilaa. Oon alustavasti ajatellut kokeilla joitakin jumppasarjoja tai jotakin vastaavaa. Se menee varmaan auttamatta ensi viikon puolelle...

Vielä loppuun tälläisenä infopläjäyksenä: postaustahti saattaa tippua ihan pikkusen siihen asti, että saan uskonnon kirjoitukset pois alta. Ne lähestyvät uhkaavaa vauhtia, joten se ja työllistävä englannin kurssi pukkaavat automaattisesti nyt sijalle 1. Tämän jakson jälkeen kun kirjoitukset ovat syksyltä kanssa ohitse, lupaan ottaa napakampaa tahtia postailuun!

334. My day video!

Kuvasin tänään My Day videon viimeisestä lomapäivästäni, mikä pitää sisällä mm. hyppelyitä Violan kanssa ja liikaa mun omaa turinaani! Rehellisesti sanoen ennätin jo epäillä latautuuko video koskaan Youtubeen, mutta sinne se tulla tupsahti - vaikkakin hieman myöhään kellonaikaa katsoen. Jos kiinnostaa katsoa mahdollisesti useamminkin my day videoita, niin käykää vaikka tilaamassa mun blogini youtube -kanava (pikkuvikoja), jonne voisin yrittää kuvata useamminkin tälläisiä videoita sekä jotakin omaa höpöttelyäni! :D Sanokaa muutenkin vaikka tämän postauksen kommenteissa, pitäisikö mun kuvailla joskus useamminkin jonkunlaisia videoita. Kiinnostavatko ne ylipäätään?

333. Pikkuvikoja neljän vuoden ajan

7. elokuuta vuonna 2013 sain sen vuoden parhaan ideani: perustin blogin, jossa päätähtenä esiintyi sen aikainen liikutushevoseni, nyt jo taivaslaitumilla laukkaileva Vili. Niihin aikoihin suunnittelimme, että saisin ylläpitoon hevosen itselleni. Se lisäsi halua kirjoittaa asioita ylös johonkin pohjalle, jossa kaikki muistot pysyisivät visusti tallessa. Vielä silloin en kuitenkaan tiennyt, että neljä vuotta myöhemmin olisin kirjoittamassa tätä samaa blogia, mikä kertoisi iki-omasta hevosestani - elämäni hevosesta, Violasta.

Tässä sitä nyt kumminkin ollaan, juhlimassa blogini 4v synttäreitä! Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella muutamia faktoja yksinomaan mun blogiini liittyen :)

- Blogin nimi Pikkuvikoja johtaa juurensa alkujaan entiseen liikutushevoseeni Viliin. Muistini mukaan sillä oli lonkassa vikaa, mikä esti niinä aikoina mm. hyppäämisen. Pidin sitä kuitenkin pienenä vikana, mikä toimi inspiraationa blogini nimeen. Nimi natsaa edelleen blogini sisältöön!

- Nimiasiassa pysyen, blogillani oli about kahden kuukauden ajan kokonaan eri nimi alkuvuodesta 2014 - kadun sitä syvästi. En kuollaksenikaan muista millä nimellä tätä silloin kirjoitin, mutta se oli englanniksi. Myös hyvin kliseinen nimi. Ehkä vain parempi, etten muista sitä ollenkaan :D

- Yksi blogini ehdottomasti suosituimpia postauksia on ollut videopostaus kesällä 2015, minkä toteutin niinä aikoina usein blogissakin esiintyneen Jasmin kanssa!

- Tämä blogi on aikalailla oma salaisuuteni. Harva kavereistani edes tietää, että kirjoitan blogia, saati sitten että olen kirjoittanut jo näin kauan! Arviolta kuusi kavereistani tietää tästä. Hyvin olen pienen salaisuuteni säilyttänyt - enkä ole ihan varma, miksi. Aina kun joku tämän kuitenkin löysi, he olivat ihmetelleet, että kirjoitanko blogia oikeasti.

- Mulla olisi tosi kova hinku kuvata blogin puolelle enemmän erilaisia videoita, mutta oon oikeasti tosi epävarma asian suhteen!

Iso kiitos kaikille, jotka blogiani ovat seuranneet ja seuraavat yhä! 💕 Vaikka olen aina kirjoittanut blogia itseni takia, on jokainen kommentti antanut motivaatiota jatkoa ajatellen. Myös se, että näen tilastoista edes jonkun lukeneen postaukset, on ilmaissut mulle sitä että jotakin kiinnostaa ja näin olen saanut kerrytettyä lisää motivaatiota. Suuret kiitokset kaikille kauemmin ja lyhyemmän aikaa lukeneille!

332. Hullujen hommaako?

Jo Violan selässä kohti hiekkakuoppaa ajattelin, että ihan hullujen hommaa tälläinen. Aivan rehelliseksi alettuani saatan kuitenkin sanoa, ettei ollut ensimmäinen kerta kun ajattelen omasta päähänpistostani tällä tavalla. Viime viikolla Viivin kanssa maastossa sain idean, että hitto miten kiva olisi päästä hyppäämään jonkunlaisia maastoesteitä. Aivan laitumien vieressä oli kuin olikin hiekkakuoppa, mihin oli muutama este koottu jo aikaisemmin jonkun toimesta. Päähänpisto toteutukseen - ei kun hyppäämään!

Ei se idea ollutkaan loppujen lopuksi niin kovin typerä, vaikka pitkään vielä hullulle tuntuikin. Aloitimme turvallisesti laskemalla yhden pystyn (kuvissa) ristikoksi, jonka tulin kahteen kertaan. Esteen jälkeen annoin Violan jatkaa laukassa pientä, kaartuvaa mäkeä ylemmäksi. Mäen päällä hidastin käyntiin ja tulimme yhden vähän jyrkemmän mäen alas, ennen kuin tulimme uudestaan esteelle.

Viola kaksi ensimmäistä kertaa meni tosi rauhallisesti kyttäilemättä ollenkaan ylitse. Laukka oli paikoittain jopa tahmeaa ja meinasi rikkoutua raville, mutta pienellä avulla laukka pysyi yllä juuri niin kauan kuin oli tarvis. Nostimme ristikon takaisin pieneksi pystyksi, jota aloin tulemaan tasan samalla tavalla kuin ristikkoa. Tässä vaiheessa Viola alkoi saamaan ideasta kiinni ja innostui. Mulla oli ruhtinaalisesti hommaa saada tamma pysymään kurissa esteelle mennessä. Viola alkoi ennakoimaan tulevaa hyppyä aivan liian aikaisin. Muutamaan otteeseen se pääsikin hyppäämään reilusti ennen estettä, ennen kuin osasin pidättää sitä tarpeeksi lähelle. 

Ihan kuin mulla olisi ryppyjä naamassa :D Voi jestas, Riina 18-v kiittää ja kuittaa!

Kaikin puolin erittäin onnistuneen ja spontaanin treenin jälkeen Viola pääsi kahlailemaan veteen, kun paikalle saapui Kerttu-poni kaveriksi. En usko, että Viola olisi ihan yksin uskaltanut veteen kävellä jopa niinkin hienosti, mitä nyt... :D On se vaan niin kovin "rohkea"! Itse asiassa, ei mun tarvinnut huutaa kertaakaan edes perkelettä. Pitäähän hepalla silloin olla jo menohaluja ja yhteistyökykyisyyttä?

Linkki videoon

Kohtalotovereita - saako kukaan muu usein spontaaneja päähänpistoja?

331. Ajatuksia ex-ravurin omistamisesta

Siinä vaiheessa kun olin päättänyt, että Viola olisi hevonen jonka ostamme, en ollut tullut ajatelleeksi sitä mitä tulisin saamaan niskaani tämän päätöksen takia. Valehtelematta ensimmäinen vuosi - puolitoista vuotta - olivatkin rankkoja jo pelkästään sen takia, mitä eri ihmiset puhuivat ja spekuloivat asiasta. Ratsupuolella on aivan selvää, että entisiin ravihevosiin osa suhtautuu vieroksuen. Suomenhevonen menee vielä, mutta lämminveriset ravihevoset ovat kokonaan omassa kategoriassaan. En ollut ihan valmistautunut siihen, mitä tuleman piti.

Viola ei ollut mikään helppo tapaus ratsastaa alussa, enkä väitä että se on vieläkään sieltä helpoimmasta päästä herkkyytensä ja hektisyytensä vuoksi. Alkuaikoina meno oli juuri sen näköistä miten ajatella saattaakin. Yhtä räpeltämistä valtavalla hiekkalaatikolla. Silloin alkoi ensimmäiset puheet kantautua korviini siitä, miten hullua koko homma oli. Blogissa tuli ajottain ilkeää kommenttia liittyen siihen, miten homma ei vain toiminut. Arvatkaa mitä? Olin sinnikäs. Sinnikkyys kannatti. Sinnikkyys palkittiin ennen pitkää. Opettelin, että puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitä muutakaan?

Ei niille paheksuville katseille voi mitään. Niitä tulee ja menee, joten asian kanssa on pakko vain elää, kerta tämän tien olen itselleni valinnut taitettavaksi. Vuosien saatossa puheet ovat alkaneet laantumaan tai ainakaan omiin korviini niitä ei enään suuremmin kantaudu yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Violakin on tosin alkanut näyttämään itsestään aina vain enemmän ja enemmän parempia puolia: se on kiltti kuin mikä, turvallinen kumppani. Ei se ihmeellisiä taida, mutta on nopea ja halukas oppimaan. 

Violan, entisen ravihevoseni kanssa en ole päässyt hyppäämään korkeampia esteitä mitä vuonna 2013 ratsastuskoulussa. En ole päässyt ratsastamaan vaikeampia koulukiemuroita mihin jäin ratsastuskoulun jäätyä pois kuvioista. Olen silti kokenut kehittyneeni ratsastamisessa näiden kuluneiden melkein neljän vuoden aikana. Olen oppinut viemään itse hevosta eteenpäin asioissa, joita se ei aiemmin ole osannut. Olen oppinut pyytämään apua ihmisiltä, jotka osaavat paremmin. Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan aiemmin mitättömältä tuntuneita onnistumisia: ylläpysyvä laukka, paikallaan pysyminen jalustimia säädettäessä, puomikasan ylittäminen ilman turhaa kyttäilyä.

Vaikka entisen ravurin omistamisessa kuraa sataa niskaan kuin saavista kaatamalla, en kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Viola on opettanut mulle niin paljon, sekä olen oppinut hyväksymään sen, ettei kaikki elämässä ole pelkkää ruusuilla tanssimista auringonlaskussa.

330. VIDEO: Barcelona 2017

Heti heinäkuun puolen välin jälkeen kävimme pikkusiskoni kanssa Barcelonassa yli viikonlopun kestäneellä lomamatkalla. Olemme myös aikaisemmin käyneet Barcelonassa keväällä 2016, joten sen puoleen liikkuminen ja muu oli sangen helppoa ja tuttua.

Säät suosivat ja olivat +30 asteen molemmin puolin joka päivä. Hotelliltamme oli varsin lyhyt matka kävellä rannalle, missä viihdyimme kahtena päivänä useitakin tunteja, minkä ansiosta onnistuin palamaan olkapäistäni. Nyt oonkin alkanut vihdoin kuoriutumaan kuin nahkaansa luova käärme.... :D Kävellessä saimme myös muistoksi useita rakkuloita, sain polveeni ruhjeita meressä pelleilyn takia ja niin edelleen. Niin ja näin, matka oli erittäin onnistunut. Ehkä parhaiten mieleeni pinttynyt asia oli, kun intialais-brasilialainen mies tosissaan pyysi mua varastamaan pyörän hänen kanssaan ja menemään sen jälkeen kahville, kun olimme ensin puhuneet kyseisen miehen perhetaustoista ja mun ratsastusharrastuksestani :D Kaikkea siellä osataankin keksiä!

Linkki videoon

329. Ryhmä Rämä esteillä

Sunnuntaina näin viikon loppuun meillä oli suunnitelmissa mennä kentälle hyppäämään näin illasta taas esteitä. Viivi ilmottautui mukaan Hilman kanssa, joten startattiin auto kohti tallia puolen kahdeksan paikkeilla, jolloin oli kerennyt ilma viiletä mukavasti. Elina oli mukana kuvaamassa ja kokoamassa meidän yhtä hurjaa estettämme, joten kiitos kuvaamisesta! Pisteet siitä että jaksoi edes yrittää, sillä toi kameran objektiivi ei meinannut millään kestää vauhdissa mukana, minkä kuvista näkeekin. Oli pakko ottaa kuitenkin jonkunlaisia todisteita siitä, että päästiin edes muutaman "huiman" esteen ylitse!

Hevoset saatiin Viivin kanssa Elinan avustuksella nopeasti kuntoon. Tai no, nopeasti ja nopeasti. Normaalisti meillä menee ihan tuhottomasti aikaa kun säädämme kaikkea epäolennaista heppojen hoitamisen ohella, mutta kerta se on ensimmäinenkin toimia kutakuinkin reippaasti. Kun saatiin tytöt kuntoon niin suunnattiin vanhalle kentälle, missä aloitettiin alkukäynneillä.

Alkukäyntien jälkeen aloitin verkkailemaan Violaa kuulolle. Otinkin jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä sekä ratsastin kentällä paljon erilaiisa ympyröitä, jotta Violalla oli keskittymistä koko ajan. Vaihtelin varsin tiheästi suuntaa. Viola olikin varsin hyvin kuulolla, sekä pysyi tosi hienosti kontrollissa ja rauhallisena. Elina oli kerennyt tässä vaiheessa laittaa maata hipoen puomit miltein olemattomaksi esteeksi, mitä tulin ravissa muutaman kerran suuntaansa ylitse, jotta Viola saisi vähän tuntumaa siihen mitä tuleman pitää.

Viivi ja Hilma olivat mukana hyppäämässä, joten mentiin pääasiassa ihan supermatalia esteitä. Ei se ollut mulle yhtään haitaksi, sillä edellisestä kunnon hyppykerroista on aikaa lähemmäs muutama vuosi - sen kyllä huomasi, melkein hävettää! Aloitimme aina pienemmällä ristikolla, jota tulin kumpaankin suuntaan 3x onnistuneesti, ennen kuin se nostettiin pystyksi. Sen jälkeen Elina nosti korkeutta.

Viola saa pelkästään plussapisteitä suoriutumisestaan! Tamma ylitti jokaisen esteen empimättä ja reippaasti, mikä todisti taas sen, että homma oli yhtä mieluista mitä aina ennenkin. Kerran Viola nappasi mukanaan yhden puomin alas kun nostimme ensimmäistä kertaa kunnolla korkeutta. En sitten tiedä, eikö se vain tajunnut korkeuden nousseen vai mitä kävi. Jokaisen hypyn jälkeen Viola tarjosi tosi nättiä ja hyvää laukkaakin, mitä yritin ylläpitää aina jonkin aikaa - laukkatreeni siinä ohella siis.

Näiden hyvien fiiliksien ja heilahtaneiden kuvien kera toivotan teille kaikille hyvää alkavaa viikkoa 💕

Ps. Tässä kumminkin kaikessa kokonaisuudessaan meidän kuuluisa Ryhmä Rämä - bestishepatkin samassa kuvassa x2!

328. Muutama linkattu blogi

Linkkasitte paljon erilaisia, persoonallisia ja hienoja blogeja, joita oli suuri ilo päästä lueskelemaan! Sain vain todeta, että oli hankala yrittää päättää muutamaa yli muiden menevää blogia siitä joukosta. Päätin napata esittelyyn muutaman sellaisen blogin, mitkä mieleeni syystä tai toisesta jäivät pidemmäksikin aikaa. Pyrin myös keräämään alle muutaman mahdollisimman erilaisen blogin!

Better Than Pearls

"Blogi suomenhevosista, varsoista ja kasvatuksesta sekä hevosenomistajuuden ihanuudesta, auvosta, onnesta ja ikuisesta köyhyydestä."

Tarttuva kirjoitustyyli oli se, mikä veti mua puoleensa. Hauskasti kirjoitetun tekstin lisäksi varsajutut ja niiden lukeminen oli kerrassaan todella mielenkiintoista - en juurikaan varsajuttuja ole aikaisemmin lukenut, milloin moni asia tulee uutena. Ja no, onhan ne toki söpöjäkin, joten kuvat pitävät huolen siitä, että varsojakin tulee nähtyä! Suuremmin en itse suomehevosista perusta, mutta siitä huolimatta blogi napsahtaa oitis lukulistani jatkoksi. Siisti ulkoasu antaa totta kai plussat, mutta suurimmat pisteet menevät ehdottomasti tekstille.

Poniratsastajan tahto

"Tuntiratsastajan arkea ratsastuskoulussa ihanan Rionan ja muiden ponien seurassa. Myös muita heppa-aiheisia postauksia on paljon!"

On aina hauska löytää blogeja, joiden kirjoittajat asuvat kanssani samoilla seuduilla! Ratsastuskoulublogi on munkin yksi saatava ehdottomasti lukulistalleni. Blogissa esiintyvät ponit ovat kaikki aivan ihania, sekä ratsastuspostauksien lukeminen on todella mukavaa ja inspiroivaa. Kuvia on kivan paljon erilaisia - vaikkakin ratsastuksesta - ja videot piristivät aina satunnaisesti katselukokemusta huomattavasti. Postaustahti saisi olla vain hieman tiheämpi, niin pääsisi lukemaan enemmän !! ;-)

Tää on mun hetki

"17-vuotiaan ikuisen issikkatytön blogi kertoo monipuolisista touhuiluista issikkatamman kanssa: välillä leikitään kunnon koulutuuppareita, joskus puskaillaan tai leikitään estekuskeja ja silloin tällöin eksytään oikeasti askellajiratsastuksen pariin. Muita heppa-aiheisia postauksia tulee laidasta laitaan silloin tällöin."

Blogissa kiinnostuin heti jo siitä, että pääosassa on islanninhevonen, joihin en ole päässyt tutustumaan suuremmin kuin issikkavaelluksilla vuosia taaksepäin. Tarkemmin blogiin tutustuessani oli kiva huomata, että tekstiä ritti luettavaksi ja asiat olivat selitetty laajasti ja mielenkiintoisesti. Välissä oli piristämässä myös hauskoja erikoispostauksia, jotka olivat ihanan persoonallisia ja sellaisia, mitä ei heti osaisi odottaa. Hauskoja postauksia ja hyviä kuvia!

Ruskein silmin

"Ruskein silmin on tarina pian 16-vuotiaasta Emmasta. Tarinaa kuvittavat pääosin opiskelu Ypäjän hevosopistolla sekä hevostäytteinen arki kouluajan ulkopuolella."

Jos elämä ja opiskelu Ypäjän hevosopistolla kiinnostaa, kannattaa suunnata Emman blogiin Ruskein silmin! Kivan suuria ja vaaleita, kauniita kuvia sekä pohtivaa tekstiä, mitä on tosi mukava lukea. Ajatuksia Ypäjälle menemisestä uusimmassa postauskessa oli mielenkiintoista tutkia. 

Ohjaksissa

"Blogi kertoo estehevosen Hugon ja ravihevosen Phoenix Riverin (Linnean) arjesta niin kotona, kuin kilpakentillä. Blogissa vilahtaa myös välillä pikkusiskoni poni Eileen ja meillä treenissä olevat ravihevoset. Blogi pyörii enimmäkseen esteiden ja ravimaailman parissa yrittäen pitää molemmat aiheet tasapuolisina. Myös postauksia löytyy eri aiheista ja erikoispostauksia ilmestyy aina silloin tällöin. Videot ovat myös alkaneet ottaa valtaa blogista lähiaikoina!"

Esteratsastusta ja raviurheilua - yhdessä blogissa monipuolisuutta kerrakseen! Saaran Ohjaksissa -blogista löytyy kivasti monipuolista sisältöä videoista erikoisempiin postauksiin, nättejä kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä. Tälläisenä ummikkona oli hauska kaivaa muutamia ravimaailmaan liittyviä postauksia tutkittavaksi, joita mielelläni lukisin lisää.

Kiitos kaikille jotka blogejaan linkkasivat mukaan! Lukulistakin sai täytettä taas... :)

327. Kuvapostaus: usva

326. Väistöjä ja hajonnut kamera

Mistä sitä edes alottaisi.... Mulla hajosi kameran pidempi objektiivi muutama päivä taaksepäin. Kameran huomattavasti paremman objektiivin hajoaminen johtaa automaattisesti tähän tulokseen, minkä nyt näistä kuvista näkeekään. Etenkin hevosia kuvatessa mikään ei tunnu onnistuvan ja kuvien laatu on pohjamudissa, vaikka kuinka yritän Photoshopin kanssa näitä pelastaa. Arvatkaa vaan ärsyttääkö! Eikä siinä vielä edes kaikki, vaan mun kännykkäni akkukin sano morot ja päätti hajota, minkä takia joudun lataamaan sitä ihan vähän väliä. Ihana teknologia, kiitos tästä! Aikaa menee sulatella tätä ärsytyksen määrää.

Yritän tallille saada tavalla tai toisella sellaisia kavereita mukaan, joilla olisi paremmin toimiva kamera tai yritän pelastella kuvia parhaani mukaan edes jossakin määrin julkaisukelpoisiksi. Toinen juttu onkin, mistä niitä sitten löydän.... sen ajan ongelma! :D Kyllä hätä keinot keksii.

Ensin sai tehdä töitä vauhdin kanssa ja jo seuraavassa kulmassa kehuja satelemaan... :D

Yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän jälkeen spurttasin autolla kuitenkin kohti tallia, missä olin hieman ennen yhdeksää pikkusiskoni ja Koda -koiran kanssa. Veeran sain kuvaamaan lyhyen suostuttelutuokion jälkeen, kiitos hänelle siis! Pidemmittä puheitta: aloitin ratsastamaan kentällä ihan vain alkukäynneillä. Jo ihan alusta alkaen Viola tuntui aika eteenpäin pyrkivälle, tosin tällä kertaa ei positiivisessa mielessä. Viola on aina toiminut loistavasti omalla moottorilla, mutta joskus se menee liiallisuuksiin - kuten eilen. Liikaa vauhtia oli mukana edelleen kun keräsin ohjat, joten jouduin alkaa rauhoittamaan tilannetta asetuksilla, volteilla ja pysähdyksillä saadakseni Violan keskittymään kiireen sijasta tekemiseen.

Ravissa verkkailun aikana sain jälleen tehdä töitä Violan rauhoittamiseksi. Vauhtia piisasi liikaa. Osasin odottaa pientä ihmetystä alkuun: mun lomamatkani ajan Violaa kävi ratsastamassa vuokraaja, jonka ns. "asetuksille" Viola on totta kai päässyt jäämään. Mulla menee varmaan muutama päivä, että saan taas otteen tammaan selästä käsin.

Päivän aiheeksi olin valinnut jo aikaisemmin väistöt. Väistöt on Violalle helppo ja simppeli juttu, minkä avulla se myös vertyy useimmiten todella kivasti. Aloitin käynnissä tulemaan lyhyen sivun noin puolesta välistä pituushalkaisijalle, josta väistin vuorotellen suuntaa vaihdellen takaisin uralle. Vasempaan väistäminen oli Violalle helpompi. En tiedä eikö mulla alkuun menneet avut läpi, mutta Viola ei tuntunut ymmärtäneen mitä siltä hain. Muutaman yrityksen jälkeen löysimme yhteisen sävelen ja homma alkoi sujumaan. Pian sen jälkeen aloin tulemaan tasan samaa juttua, mutta harjoitusravissa. Violalla riitti taas liiakseltaan vauhtia ja muutama ensimmäinen yritys menikin rauhoitteluun ja sotki itse väistämistä. Kun muutaman kerran onnistuimme, annoin asian olla. Parempi mulle sekä Violalle, että tehtävä loppuu yhteen onnistumiseen.

Jatkoimme ravissa väistämistä. Ratsastin ympäri kenttää aina pitkälle sivulle asettaen suurella pääty-ympyrällä huolellisesti, jotta Viola taipuisi. Pitkillä sivuilla väistätin kohti kentän keskiosaan, suoristin, väistätin takaisin uralle, suoristin. Violalla oli jatkuvasti jotakin ajateltavaa, minkä takia tämä onnistui aikaista paremmin. Violalla meni hetki ymmärtää se, että sen piti uralta väistää keskemmälle kenttää. Parin kerran jälkeen homma taisi iskostua tyttösen päähän.

Loppuraveissa alla oli kuin toinen hevonen. Ralliajosta tuli sunnuntaiajelu ja kaikki tuntui menneen taas juuri kuin oppikirjassa. Voi se hevonen vaan alla muuttua niin paljon reilun puolen tunnin aikana! Molemmille taisi kuitenkin jäädä ihan hyvä fiilis, mikä on hyvä asia. 

Nyt mun pitäisi painua itse vielä tallille ratsastamaan Viola, sekä tutkailla hieman paikkoja, mistä voisin kysellä satulan toppauksesta. Muutenkin tuntuu, että kaikki mahdollinen kaatuu juuri nyt tällä hetkellä niskaan, joten voisi olla aiheellista hoitaa muutama asia kerrallaan pois alta, aloittaen nyt vaikka Violan ratsastamisesta. Adiós!