Tuskastelin viimeeksi eilen illalla sitä miten Violasta ei ole yhtäkään jouluista kuvaa. Ajatuksista inspiroituneena tamma-parka sai päähänsä tänään poron sarvet koko ratsastuksen ajaksi sekä punaiset söpöt jutut (?), joten meno tuntui hetken jouluisemmalta. Sarvet saivat lopulta Violan näyttämään ennemmin hirveltä kuin porolta, mutta kävi se niinkin!
Ratsastaessa Viola on rauhoittunut uudella tallilla. Meillä on (omasta mielestäni) ihan mielettömän hyvä kenttä: se on iso ja pohjat on tähän menneessä olleet tosi hyviä. Kentän lisäksi mahdollisuus on käydä ratsastamassa myös tallin vieressä olevilla pelloilla, missä ollaankin kerran ennätetty käydä. Suhtauduin silloin vielä aika varovasti ratsastukseen, sillä Violalla ei vielä silloin ollut tilsakumeja ja tamma taiteilikin koroilla.
Asiasta toiseen: Viola pääsi tänään taas kunnolla töihin. Aika paljon ollaan treenattu nyt sileellä ja suunnitelmissa olisi jatkaa samalla tapaa koko talvi. Projektina on etenkin laukan työskenteleminen, jotta sen saisi sujumaan oikeasti kunnolla. Tänään olimme kuitenkin vain ravityöskentelyn parissa, joten laukat saavat jäädä muhimaan edellisiltä treenikerroilta tamman pääkoppaan. Olen kokenut parhaaksi pitää Violan kanssa pieniä välipäiviä laukkatreenistä, jotta se saa rauhassa sulatella kokemaansa ja oppimaansa.
Alkukäyntien jälkeen taivuttelin Violaa aika paljolti puolelta toiselle ja tulos oli parempi mitä odotin. Violaa sai tosin herätellä pian taivutteluiden jälkeen paremmin kuulolle vauhdin hidastamisen merkeissä. Kun käynti alkoi tuntumaan hyvältä, otin vielä muutamat väistöt. Ne olisivat voineet sujua paremminkin Viola kun ei kunnolla tuntunut väistäneen kumpaankaan suuntaan.
Ravissa Viola tuttuun tapaansa alkuun kiirehti liikaa. Se on nykyään onneksi helpohko saada hidastamaan tahtia muutaman kierroksen aikana, jonka jälkeen liikkuminen on hallitumpaa ja tammakin keskittyy oleelliseen. Ravissa Viola taipui tuttuun tapaansa ihan ok hyvin vaikka parempiakin aikoja on nähty. Ratsastelinkin lähinnä ympyröitä ja taipumisen lisäksi keskityin pitämään rauhallista tempoa yllä, ettei Viola kiirehtisi liikaa.
Harjoitusravi on meillä kanssa aktiivisesti työn alla. Lähinnä suurimpana tehtävänä on että itse opin istumaan rennosti Violan askeleissa mukana. Välillä tulee hyviä pätkiä ja kausia kun taas välillä saa yrittää laittaa hommaa toimimaan hammasta purren. Tällä kertaa sain ratsastella useampia ympyröitä kiroten, miten hevonen tuntui luistavan alta kuin vesi. Meni hetki aikaa ennen kuin tajusin, mikä mätti ja kyseessä oli täysin oma moka! Olen tiedoistanut aina että jalkani ovat suuri ongelma, sillä ne tuntuvat valuvan välillä vähän minne sattuu. Nyt kun ajattelemalla ajattelin omien jalkojen paikkaa, pysyivät ne huomattavasti paremmalla sijainnilla ja sain ratsastettua Violaa aktiivisemmaksi, jolloin myös ravi muuttui kummallekin paremmaksi. Ei auta siis kuin harjoitella!
